Yhä useampi nuori kohtaa verkossa väkivaltaisten ekstremististen ääriliikkeiden propagandaa. Se ei ole sattumaa: nuoret ovat ääriliikkeille helppo kohde, sillä he viettävät paljon aikaa verkossa ja ovat sosiaalisille vaikutuksille herkässä kehitysvaiheessa. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat nuoret ovat vaarassa altistua väkivaltaistuneelle maailmankuvalle.
Pelastakaa Lapset on pureutunut väkivaltaisen ekstremismin ongelmaan kahden hankkeen voimin. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman RadicalWeb -hankkeen tarkoitus on ehkäistä lasten ja nuorten oikeuksia uhkaavaa väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä vahvistamalla erityisesti nuorisoalan ammattilaisten kapasiteettia, valmiuksia ja kykyä puuttua huolestuttavaan käytökseen. Oikeusministeriön rahoittama Resilienssi-hanke puolestaan keskittyy erityisesti nuorten osallisuuteen, valmiuksiin ja toimijuuteen väkivaltaisten ajattelumallien ennaltaehkäisyssä.
”Neuvomme, miten nuorisoalan ammattilaiset voivat tunnistaa väkivaltaisia ja ekstremismiin liittyviä ajatusmalleja ja ottaa asian puheeksi nuorten kanssa. Toisaalta pyrimme myös keskustelemaan ekstremismistä nuorten kanssa ja vahvistamaan heidän toimijuuttaan omassa elämänpiirissään”, sanoo hankkeen asiantuntija Rosa Haavisto.
Puutteet perusasioissa voivat ajaa yhteiskunnan laitamille
Muutoksen radikaalimpaan suuntaan saattavat huomata huoltajat, nuoren kanssa työskentelevä ammattilainen tai muu nuoren kanssa säännöllisesti tekemisissä oleva läheinen. Siksi Haaviston mukaan keskeistä on viedä tietoa nuoria kohtaaville tahoille, kuten oppilaitoksiin, poliisille ja nuorisotaloille. Myös perheen tuki on avainroolissa nuoren suojaamisessa ekstremististen ympäristöjen vaikutteilta ja rekrytoinnilta. Vanhemmille onkin järjestetty muun muassa vanhempainiltoja.
”Kun perustarpeet eivät tule tyydytetyksi ja nuori päätyy johonkin väkivaltaiseen ääriliikkeeseen, seuraukset voivat olla aika mittavat.”
Monialainen yhteistyö on Haaviston mukaan tärkeää siksi, että syyt nuoren radikalisoitumisen taustalla ovat usein hyvin samankaltaisia kuin muissakin negatiivisissa lieveilmiöissä. Joukkoon kuuluminen ja merkityksellisyyden kokemus ovat inhimillisiä perustarpeita. Jos nämä tarpeet eivät nuoren elämässä tule täytetyksi, voi hän ajautua yhteiskunnan laitamille sellaisten ryhmien vaikutuspiiriin, joiden keinovalikoima ei ole rakentava. Tällöin nuori voi omaksua väkivaltaisia tai itsetuhoisia asenteita ja toimintatapoja: seuraukset voivat siis olla mittavat.
”Voi olla huumejengiin liittymistä, yleistä väkivaltaa toisia kohtaan tai äärimmillään terroritekoja”, Haavisto sanoo.
Toiveena on, että mahdollisimman moni nuoria kohtaava ammattilainen ymmärtää, että siihen on tärkeää puuttua.
”Kun perustarpeet eivät tule tyydytetyksi ja nuori päätyy johonkin väkivaltaiseen ääriliikkeeseen, seuraukset voivat olla aika mittavat nuoren elämälle, tulevaisuudelle ja tietysti yhteiskunnallekin”, Haavisto sanoo.
Monialaista yhteistyötä ja kokemusta nuorten kanssa toimimisesta
Monitasoinen yhteistyö näkyy myös ekstremismiä ennaltaehkäisevän tiimin sisällä.
Rosa Haavisto aloitti itse hankkeessa ensin harjoittelijana ja sitten työntekijänä. Tiimivastaava Annukka Kurjen tausta on rauhantyössä ja kansainvälisissä suhteissa. Sosiaalipsykologiaa opiskellut Haavisto huomasi ensi kertaa, miten eri linssein radikalisoitumisilmiötä voi käsitellä ja lähestyä.
Myöhemmin asiantuntijoiden joukkoon liittyi myös toinen sosiaalipsykologi Eva Udeh, yhteiskuntapolitiikan osaaja Verna Helle, sekä Matti Mikkonen, joka oli työskennellyt aiemmin liikunnanohjaajana ja yhteisöpedagogina. Mikkonen toi ryhmään tärkeää käytännön kokemusta nuorten kanssa toimimisesta.
”Olemme Suomessa ainutlaatuisia siinä mielessä, että teemme töitä juuri nuorten kanssa”, Haavisto sanoo.
Jalkautuminen nuorten pariin on keskeinen osa tiimin työtä Resilienssi-hankkeessa, jossa järjestetään nuorille väkivaltaista radikalisoitumista käsitteleviä työpajoja pedagogista RadEscape-pakopeliä hyödyntäen. Vihan ja väkivallan kulttuuria havainnollistava peli toimii keskustelunavauksena nuorten kanssa. Pelissä nuoret pääsevät roolin turvin käsittelemään haastavaa ilmiötä ja siihen liittyviä tunteita ja ajatuksia.
”Olen esimerkiksi kuullut, että mummon kanssa käyty keskustelu on saanut miettimään, että eihän omassa ajattelussa ole oikeastaan mitään tolkkua.”
”On mielettömän tärkeää kuulla, miten tarkastelemamme ilmiö näkyy nuorten keskuudessa esimerkiksi vapaa-ajan ympyröissä ja koulumaailmassa”, Rosa Haavisto kehuu.
Monipuolinen osaaminen ja ymmärrys onkin tiimin vahvuus. Monitasoisuus tulee siitä, että yhteistyötä tehdään niin nuorten kuin ammattilaistenkin kanssa.
Rosa Haavisto toivoo, että tulevaisuudessa hankkeiden sijaan monialaisuus näkyisi nykyistä jatkuvampana ja järjestelmällisempänä yhteistyönä. Suomeen voitaisiin perustaa muiden Pohjoismaiden tapaan väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyyn keskittyvä osaamiskeskus.
”Se voisi tuoda yhteen tutkijoita ja eri alojen ammattilaisia esimerkiksi järjestöistä, kouluista, nuorisotyöstä ja opetusalalta. Toivomme, että voisimme viedä ekstremismin ehkäisyn vahvemmin yhteiskunnan rakenteisiin”, Haavisto sanoo.
Yksikin lempeä kohtaaminen auttaa
Isoin työssä saatu oivallus Haavistolle on ollut se, että on lopulta pienestä kiinni, mikä saa nuoren kyseenalaistamaan omaa ajatteluaan. Esimerkiksi ääriryhmittymään aiemmin kuuluneet kokemusasiantuntijat ovat kertoneet Haavistolle käänteentekevistä hetkistä tai keskusteluista.
”Olen esimerkiksi kuullut, että mummon kanssa käyty keskustelu on saanut miettimään, että eihän omassa ajattelussa ole oikeastaan mitään tolkkua.”
Tiimi onkin halunnut viedä esimerkiksi koulutuksiin viestiä siitä, ettei tarvitse olla ekstremismin asiantuntija tehdäkseen hyvää työtä sen ehkäisemisessä.
”Yksi lempeä kohtaaminen voi olla aika merkityksellinen niille nuorille, joita tämä koskettaa”, Haavisto sanoo.
Teksti: Ida Valpas
