Verkossa liikkuu valtava määrä harhaanjohtavaa tietoa, jonka tavoitteena on vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja mielipiteisiin, sekä kylvää epäluuloa. Etenkin yhteiskunnallinen epävarmuus ja kriisitilanteet ruokkivat harhaanjohtavan tiedon eri muotojen, kuten disinformaation, valeuutisten ja salaliittoteorioiden, leviämistä.
Verkon informaatiotulvan edessä lapset ja nuoret ovat muita heikommassa asemassa, sillä he vasta harjoittelevat luotettavan tiedon tunnistamista. Siksi meidän aikuisten tehtävä on suojella lapsia ja nuoria harhaanjohtavan tiedon haitallisilta vaikutuksilta.
Tässä 6 vinkkiä, miten suojata nuorta harhaanjohtavan tiedon vaikutuksilta
1.
Tehokkain tapa ehkäistä harhaanjohtavan tiedon haittavaikutuksia nuorten elämään on vahvistaa heidän resilienssiään, erityisesti tunnetaitoja ja turvallisuuden tunnetta. On tärkeää tukea nuorta epämieluisien tunteiden käsittelemisessä ja tarjota välineitä elämän epävarmuuksien kohtaamiseen.
Keskustele nuoren kanssa erilaisista tunteista: Missä tilanteessa hän esimerkiksi kokee turhautumista tai pelkoa, miten tämä tunne tuntuu kehossa ja miten kehoa on mahdollista rauhoittaa? Painota nuorelle empatian ja itsemyötätunnon
tärkeyttä. Tunteiden tunteminen on olennainen osa ihmisyyttä.
2.
Koska harhaanjohtavalta tiedolta ei voi täysin välttyä, täytyy nuorilla olla myös välineitä tunnistaa itseensä kohdistuva mielipidevaikuttaminen. Siksi ennakointi eli tietoisuuden lisääminen suostuttelevan viestinnän keinoista sekä vasta-argumenttien tarjoaminen etukäteen jo ennen virheellisen tiedon kohtaamista on oleellista.
Keskustele nuorten kanssa disinformaatiosta ja propagandasta: Mistä aiheista sitä erityisesti levitetään? Minkälaisia vaikuttamismekanismeja siinä sovelletaan? Lisäksi on tärkeää keskustella nuoren kanssa sananvapaudesta painottaen jokaisen oikeutta sananvapauteen, mutta myös disinformaation tuomia seurauksia ja sananvapauden vastuuta.
3.
Jos nuori uskoo vahvasti johonkin harhaanjohtavan tiedon luomaan maailmankuvaan ja esimerkiksi levittää salaliittoteorioita, pohdi, mitä tarvetta tämä nuoren kohdalla palvelee.
Onko kyse epävarmuuden vähentämisestä? Vai antaako tämä samalla tavalla uskovien ryhmä nuorelle kokemuksen siitä, että hän kuuluu joukkoon? Toisin sanoen, miten nuori hyötyy siitä, että jakaa tämän maailmankuvan? Kun saa kiinni siitä inhimillisestä perustarpeesta, jota nuoren toiminta ja uskomukset täyttävät, on helpompi myös tarjota vaihtoehtoisia toiminta- ja ajatusmalleja.
4.
Kun keskustelet nuoren kanssa hänen ajatusmaailmastaan, muista olla ensisijaisesti kuuntelijan roolissa. Älä tuomitse nuorta tai hänen ajatuksiaan, vaan yritä ymmärtää nuoren ajatusten taustalla olevia syitä.
Toisen ajatusmaailman suora kritisoiminen ja kyseenalaistaminen harvoin johtavat rakentavaan keskusteluun, koska maailmankuvamme on niin tiiviissä yhteydessä identiteettimme kanssa, että maailmankuvan kyseenalaistaminen koetaan helposti henkilökohtaisena hyökkäyksenä.
5.
Vaikka nuoren maailmankuva olisikin rakentunut valheellisen tiedon pohjalle, älä pyri oikomaan nuoren ajatuksia esittelemällä faktoja. Tämä luo keskusteluun vastakkainasettelun ilmapiirin ja johtaa helposti väittelyyn.
Ihminen on taitava löytämään perusteluita omalle toiminnalleen ja ajatuksilleen, eivätkä faktat siksi toimi halutulla tavalla tällaisissa tilanteissa. Vältä nuoren ajatusten haastamista ja väitteiden kumoamista ja keskity sen sijaan kuuntelemaan nuoren tarpeita ja toiveita.
6.
Maailmankuvan muuttaminen on kaikkea muuta kuin vaivatonta. Se vaatii aikaa ja turvallisen ympäristön, jossa omia ajatusrakennelmia voi tutkia ja tarkastella. Älä oleta, että nuoren aatemaailma muuttuu kertaheitolla yhden keskustelun myötä, vaan suhtaudu tähän enemmän prosessinomaisesti.
Pyri olemaan myös ymmärtäväinen, sillä maailmankuvan järkkyminen – tapahtui se sitten äkillisen elämäntapahtuman tai pidempiaikaisen itsetutkiskelun myötä – on yksilölle mullistava asia.
