Lapsen oikeuksien sopimus
YK:n lapsen oikeuksien sopimus on maailman ratifioiduin ihmisoikeussopimus, mikä tarkoittaa, että lapsen oikeuksien merkitys on laajasti tunnustettu. Vuonna 1989 hyväksytyn ihmisoikeussopimuksen keskeiset periaatteet muodostavat myös Pelastakaa Lasten arvopohjan.
Elämä
Osallisuus
Syrjimättömyys
Lapsen etu
Nämä neljä periaatetta täytyy ottaa huomioon myös kaikkia muita oikeuksia toteutettaessa.
Lapsen oikeuksien sopimus sisältää yhteensä 54 artiklaa, jotka kattavat hyvin laajasti lapsen oikeudet eri tilanteissa. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita ja tähdentää, että sopimusvaltiot ovat vastuunkantajia, eli niiden tulee taata oikeuksien täytäntöönpano.
Huoltajat ovat vastuussa lastensa hoidosta ja kasvatuksesta, mutta valtioiden tulee järjestää sille suotuiset olosuhteet esimerkiksi koulutuksen, terveydenhoidon ja sosiaalipalvelujen muodossa. Toisaalta valtion tulee myös valvoa, etteivät vanhemmat tai muut loukkaa lapsen oikeuksia ja puututtava tilanteeseen tarvittaessa.
Kolme valinnaista pöytäkirjaa
YK:n lapsen oikeuksien sopimusta täydentävät kolme myöhemmin laadittua, ns. valinnaista lisäpöytäkirjaa. Ne ohjeistavat jäsenvaltioita kukin eri aiheesta:
- lasten osallistuminen aseellisiin konflikteihin
- lapsikauppa ja lasten hyväksikäyttö prostituutiossa ja pornografiassa
- valitusoikeus
Suomi on ratifioinut kaikki kolme lisäpöytäkirjaa.
Kolmas lisäpöytäkirja valitusoikeudesta astui voimaan Suomessa 12.2.2016. Keskeistä kolmannessa lisäpöytäkirjassa on, että yksittäiset lapset, lapsiryhmät ja perheet voivat tehdä valituksen suoraan YK:n lapsen oikeuksien komitealle, jos he eivät koe tulleensa kuulluksi oman maansa oikeusjärjestelmässä.
Komitea tukee valtioita sopimusta selventävien ja täsmentävien yleiskommenttien kautta. Yleiskommentteja on hyväksytty 26.
Seuranta
Lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa seuraa kansainvälinen YK:n lapsen oikeuksien komitea, joka valvoo valtioiden raportointia viiden vuoden välein ja antaa valtioille huomautuksia ja suosituksia.
Suomessa Lapsen oikeuksien sopimuksen sisältö ja periaatteet on huomioitu lainsäädännön tasolla melko hyvin.
Lapsiasiainvaltuutetun virka perustettiin komitean kiinnitettyä huomiota lasten asioiden seurannan ja koordinoinnin puutteeseen, ja nyt valtuutetun tärkeimpiin tehtäviin kuuluu tiedottaa, edistää ja seurata sopimuksen täytäntöönpanoa.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteuttamisessa on kaikilla valtioilla haasteita. Jäsenvaltiot ovat velvollisia säännöllisesti raportoimaan YK:n lapsen oikeuksien komitealle toimenpiteistään, joilla yleissopimusta pannaan täytäntöön.
Komitea haluaa myös tietää, miten maa on edistynyt niissä asioissa, joista viimeksi sai huomautuksia. Kuultuaan asianosaisia komitea antaa valtiolle oman arvionsa lapsen oikeuksien tilasta ja suosituksensa siitä, miten tilannetta voitaisiin parantaa.
Suomi raportoi pitkän tauon jälkeen vuonna 2022.
Suomi sai vuonna 2023 komitealta kommentit omaan raporttiinsa. Suomi saa kiitosta useasta kokonaisvaltaisesta yhteiskunnallisesta uudistus- ja ohjelmatyöstä, kuten kansallisesta lapsistrategiasta, Väkivallaton Lapsuus -toimenpideohjelmasta, lastensuojelun kokonaisuudistuksen ja sosiaaliturvauudistuksen käynnistämisestä, Rasismin vastaisen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelmasta, kansallisesta mielenterveysstrategiasta ja itsemurhien ehkäisyohjelmasta.
Suomea kiitetään myös Euroopan neuvoston Istanbulin ja Lanzaroten sopimuksille laadituista toimenpideohjelmista. Toimenpideohjelma saatiin laadittua edellisellä hallituskaudella ja sen jatkuvuus on varmistettava myös tulevassa hallitusohjelmassa.
Sitä vastoin komitea kiinnitti huomioita erityisesti haavoittuvien lapsiryhmien ihmisoikeusloukkauksiin. Näitä ryhmiä ovat vammaiset lapset, turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapset, vähemmistöihin kuuluvat lapset sekä syrjäytymis- ja köyhyysriskissä olevat lapset.
Komitean huomautuksissa ja suosituksissa korostuvat muun muassa ennaltaehkäisyyn, peruspalveluiden saatavuuteen, mielenterveyspalveluihin sekä laajasti syrjinnän ja väkivallan vastainen työhön panostamisen kiireellisyys kaikkien lasten oikeuksien turvaamiseksi.
Tutustu kaikkiin Suomen raportteihin ja lapsen oikeuksien komitealta saamiin ulkoministeriön sivuilla.
Muut ihmisoikeussopimukset
Kaikki muutkin valtioiden allekirjoittamat sopimukset turvaavat myös lasten oikeuksia, ellei niissä ole erikseen liitetty alaikärajoitusta (esim. äänestäminen).
Lasten ihmisoikeussuojan kannalta ovat merkittäviä muun muassa:
- kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus vuodelta 1976: vahvistaa esimerkiksi lasten oikeuden suojeluun
- taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus vuodelta 1976: kieltää mm lasten taloudellisen ja muun hyväksikäytön
- kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus vuodelta 1979 : korostaa myös tyttöjen oikeuksia
- Kansainvälisen työjärjestön ILOn lapsityövoiman käyttöä rajoittavat sopimukset, yleissopimus työhön pääsemiseksi vaadittavasta vähimmäisiästä sekä yleissopimus lapsityön pahimpien muotojen kieltämisestä ja toimista niiden poistamiseksi, ovat edelleen tärkeitä työkaluja monissa kohdemaissamme.
On myös mahdollista laatia alueellisia sopimuksia, jotka voivat ottaa paikallisen kulttuurin ja yhteiskuntamuodon paremmin huomioon. Ne voivat myös luoda vertaispainetta maiden kesken ja tehostaa kansainvälisten sopimusten toimeenpanoa.
Afrikalla on omat sopimukset niin ihmisoikeuksista African Charter on Human and Peoples’ Rights kuin lasten oikeuksistakin, African Charter on the Rights and Welfare of the Child.
Euroopan neuvoston ”Building a Europe for and with Children” -ohjelman tavoitteena on lasten oikeuksien ja suojelun varmistaminen kaikissa Euroopan neuvoston jäsenmaissa. Ohjelma seuraa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäksi sitä, että jäsenmaat noudattavat kaikkia Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksia niin, että myös lasten tilannetta seurataan ja raportoidaan.
Euroopan sosiaalinen peruskirja taas edellyttää Suomelta vuosittaista raportointia eri aiheista, esimerkiksi perheeseen, terveydenhoitoon tai sosiaaliturvaan liittyen.
Agenda 2030 eli kestävän kehityksen tavoitteet on sovittu YK:ssa ja ne koskevat kaikkia jäsenvaltioita, mutta eivät ole samalla lailla velvoittavia kuin vaikkapa lapsen oikeuksien sopimus. Kestävän kehityksen tavoitteet sisältävät kaikki lapsen oikeudet. Agenda 2030 perusajatus ”ketään ei jätetä” pyrkii siihen, että myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten kehitys varmistetaan.