Lapsen oikeuksien historia

Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:ssa vuonna 1989 ja Suomessa sopimus tuli voimaan vuonna 1991.

Pelastakaa Lapset oli avainroolissa lapsen oikeuksien sopimuksen muodostamisessa.

Kansainvälisen Pelastakaa Lasten englantilainen perustaja Eglantyne Jebb laati jo vuonna 1923 maailman ensimmäisen lapsen oikeuksien julistuksen, Geneven julistuksen, ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa.

Mankind owes to the child the best that it has to give.

Eglantyne Jebb, lapsen oikeuksien julistus 1923

Julistuksessa korostettiin lasten suojelun, hoidon ja ruokaturvan tärkeyttä, mutta vielä pitkään sen jälkeenkin ajateltiin, että päätösvalta kaikissa lasta koskevissa kysymyksissä kuuluu hänen vanhemmilleen.

1950-luvulla aika ei ollut vielä kypsä valtioita sitovalle sopimukselle, mutta YK:ssa hyväksyttiin kuitenkin hieman edellistä laajempi Lapsen oikeuksien julistus vuonna 1959.

Julistuksen mukaan lasta ”on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.” Julistus edisti jo lapsiystävällistä lainsäädäntöä ja ajattelua monissa maissa, Suomessakin.

Kansainvälisenä lasten vuonna 1979 päätettiin aloittaa Yhdistyneissä Kansakunnissa (YK) varsinaisen valtiosopimuksen valmistelu, ja 10 vuotta myöhemmin työ saatiinkin päätökseen.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta tuli huomattavasti julistuksia laajempi ja valtioita juridisesti sitova; tärkeimpinä lisäyksinä lasten oikeus osallisuuteen heitä koskevissa asioissa ja selkeämpi valtion ja vanhempien vastuuttaminen.

Sopimus hyväksyttiin yksimielisesti, saatiin voimaan nopeasti vuonna 1989, ja kaikki YK:n jäsenvaltiot Yhdysvaltoja lukuun ottamatta ovat sen jo ratifioineet.