Yksinhuoltajaisä Jesse: ”Tuntuu, että joku vähän jakaa tätä kuormaa kanssani”

Jesse on poikiensa yksinhuoltaja. Hän sanoo, että rahahuolia suurempi huoli tulee ADHD-pojista, elleivät he urheile.

”Pelastakaa Lapsilta saatu harrastustuki on meille todella tärkeä. Tuntuu, että joku vähän jakaa tätä kuormaa kanssani. Nuorempi poika pelaa kovassa sarjassa kapteenina. Näkee, että kaveri on tosissaan”, yksinhuoltaja isä toteaa.

Jääkiekon jatko on aina kiinni try out -karsinnoista. Joka vuosi jotkut saavat lähtöpassit joukkueesta ja heidän on etsittävä itselleen uusi seura.

”Se on pelin henki”, sanoo Jesse. ”Mutta se en ole minä, joka pistän poikani lopettamaan.”

”Päätin, ettei hän tipu joukkueesta minun köyhyyteni takia.”

Jesse kertoo vanhemman pojista menneen jääkiekkokouluun kolmivuotiaana.

”Hänestä tuli vuosien saatossa nuoremman veljen idoli. Kiekkoa nuorempikin halusi päästä pelaamaan, ja pääsi.”

Avioerosta ja elatusmaksukiistoista alkoivat Jessen rankat taloushuolet. Esikoisen jääkiekosta luovuttiin, ja niin alkoivat vanhemman pojan elämäntapaongelmat. Siinä missä rahaa säästyi, ongelmien kokoluokka kasvoi. Lopulta poika itsekin havahtui, että hän tarvitsee urheilua. Elämä palasi raiteilleen nyrkkeilykehässä.

”Nuorempi poika pelasi siinä vaiheessa kiekkoa entistäkin tavoitteellisemmin. Päätin, ettei hän tipu joukkueesta minun köyhyyteni takia. Pahimmassa tapauksessa hänkin elämäänsä pilaamaan. Taloa en tässä maailman tilanteessa ole saanut kaupaksi, myynnissä on. Kaiken muun mahdollisen olen myynyt. Ostan ja myyn Torissa. Korjaan itse kaiken minkä osaan. Nyt on tingitty kaikesta mistä voidaan, paitsi ei urheilusta”, kertoo Jesse.

Nimi on muutettu perheen yksityisyyden suojaamiseksi.