Vammaiset lapset ovat erittäin haavoittuvaisessa asemassa, jonka vuoksi heidän oikeuksiensa toteutumiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Suomea sitova ja velvoittava sääntely, kuten YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista säädetty yleissopimus (vammaissopimus) sekä YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (lapsen oikeuksien sopimus) asettavat Suomelle sopimusvaltiona velvollisuuksia vammaisiin lapsiin liittyen.
Vammaispalvelulainsäädännön uudistuksessa on tunnistettu tarve parantaa vammaisen lapsen asemaa vammaispalvelujen saajana. Hallitus kuitenkin lykkäsi uuden lain voimaantuloa tammikuulle 2025, eikä voimassa oleva vammaispalveluja koskeva sääntely ole kaikilta osin perustuslain, vammaissopimuksen tai lapsen oikeuksien sopimuksen vaatimalla tasolla.
Lapsella lähtökohtaisesti oikeus asua kotona perheensä kanssa
Lähtökohtana on, että vammaisen lapsen sekä hänen perheensä on saatava sellainen tuki, joka mahdollistaa lapsen asumisen kotona. Niissä tilanteissa, joissa lapsi ei voi vammansa aiheuttaman avun sekä tuen tarpeen vuoksi asua kotona, asuminen voidaan järjestää viimesijaisena vaihtoehtona kodin ulkopuolella vammaispalveluja koskevan sääntelyn perusteella. YK:n lapsen oikeuksien komitea on esittänyt huolensa siitä, että Suomessa edelleen sijoitetaan vammaisia lapsia pitkäaikaisesti laitoksiin.
Tulee kuitenkin muistaa, että myös vammaisella lapsella on oikeus lastensuojelulain nojalla järjestettävään sijoitukseen silloin kun sen edellytykset täyttyvät. Vammaisen lapsen tilannetta tulee arvioida perheen sisällä samoin kriteerein kuin muidenkin lasten, vammasta riippumatta. Lastensuojelun asiakkuus ei saa kuitenkaan koskaan perustua yksinomaan lapsen vammaan.
Rajapintatilanteet näyttäytyvät ongelmallisina
Ongelmallisina näyttäytyvät rajapintatilanteet, jolloin arviointi- ja sijoitusvaiheessa pohditaan, minkä palvelujen piiriin erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi kuuluu ja mitä lakia lapsen tapauksessa sovelletaan. Erityisesti lapsen vammaisuus tuottaa tällaista rajankäyntiä.
Vammaispalveluissa ja lastensuojelussa voi olla eriäviä näkemyksiä esimerkiksi siitä, milloin lapsen kotona asumista ja vanhemmuuden tukemista on mahdollista jatkaa, ja milloin on kyse tilanteesta, jolloin avun tarjoaminen kotona ei ole enää tarkoituksenmukaista. Lapsi saatetaan sijoittaa kodin ulkopuolelle siitä huolimatta, että lapsen edun mukaista olisi asua kotona tarvittavien palvelujen sekä tuen avulla.
Kun lastensuojelun tarpeessa oleva lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle vammaispalveluja koskevan sääntelyn nojalla, saatava tuki voi olla riittämätöntä tai sopimatonta lapsen tarpeisiin nähden. Jos vammainen lapsi puolestaan sijoitetaan lastensuojelulain nojalla, voi hän jäädä vaille tarvitsemiaan vammaispalveluja ja ongelmaksi voi muodostua esimerkiksi se, että lastensuojelun sijaishuoltoyksiköstä puuttuu tarvittava osaaminen taikka resurssit vastata lapsen erityistarpeisiin. Lapsi saatetaan sijoittaa kodin ulkopuolelle lastensuojelulain nojalla myös silloin, kun varsinaista lastensuojelun tarvetta ei edes ole.
Kun lapsen tarpeisiin ei kyetä vastaamaan oikea-aikaisesti ja tarvittavalla tavalla, ei lapsen etu toteudu täysimääräisesti.
YK:n ihmisoikeussopimukset velvoittavat huolehtimaan vammaisen lapsen oikeuksien toteutumisesta
Vammaissopimuksen 7 artikla asettaa sopimusvaltioille erityisiä vammaisiin lapsiin liittyviä velvoitteita, kuten velvollisuuden huolehtia yhdenvertaisuudesta suhteessa muihin lapsiin ja vammaisen lapsen edun ensisijaisuuden toteutumisesta kaikissa lasta koskevissa toimissa. YK:n vammaiskomitea on korostanut lapsen oikeutta kasvaa perheessään, ja että vammaisten lasten perheineen tulee saada tämän oikeuden toteutumiseksi riittävää ja sopivaa tukea. Myös lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa.
Vammaissopimus velvoittaa sopimusvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että myös vammaiset lapset voivat nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti sekä yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Tuleekin muistaa, että kaikki lapsen oikeudet, sekä esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimus koskee yhtä lailla myös vammaisia lapsia.
Kohti oikeuksien tehokkaampaa toteutumista
Vammaisen lapsen erityisasema tulee ottaa systemaattisesti huomioon palvelujen tarpeen arvioinnissa sekä päätöksenteossa, ja lapsen edun ensisijaisuuden tulee aina ohjata edellä mainittua toimintaa. Vammaiselle lapselle palveluja tuottavien tahojen on noudatettava tarkasti asiaankuuluvaa sääntelyä. Lisäksi on hyödyllistä, että vammaispalvelujen sekä lastensuojelun työntekijät tietävät mitä kukanenkin tekee, mitä tavoitellaan ja millä keinoin. Moniammatillinen yhteistyö lisää mahdollisuuksia lapsen edun toteuttamiseen sekä jokaisen ammattitaidon parhaaseen mahdolliseen hyödyntämiseen.
Uudella vammaispalvelulailla on myös varmasti osansa vammaisen lapsen aseman parantamisessa: lakiin kirjatun lapsen asumisen tuen tarkoituksena on turvata lapsen mahdollisuus asua kotona oman perheensä kanssa ja saada ensisijaisesti tarvittava tuki kotiin, vuorokaudenajasta riippumatta. Lapsen vamman vuoksi kodin ulkopuolella järjestetty asumisen tuki voidaan toteuttaa lähtökohtaisesti vain perhehoitona tai enintään seitsemän lapsen ryhmäkodissa. Pitkäaikainen laitosasuminen ei ole jatkossa enää edes mahdollista.
Tehtyihin vammaispalvelulainsäädännon uudistuksiin ei voida kuitenkaan tuudittautua, vaan on tärkeää, sekä myös velvollisuus ryhtyä muihinkin toimiin, jotta vammaisten lasten oikeudet toteutuisivat tehokkaasti. Jokainen lapsi tulee nähdä vammansa takaa yhdenvertaisena muiden kanssa, lapsena omine oikeuksineen.
Vammaisten lasten oikeuksista on pidettävä huolta.
Kirjoittaja: Maria Rytkönen, lakiasiantuntija, Pelastakaa Lapset ry
Maria Rytkönen on julkisoikeuden maisterivaiheen opiskelija, jonka pääaineena on hyvinvointioikeus. Hän on painottanut opinnoissaan lasten oikeuksia. Tällä hetkellä Maria toimii Pelastakaa Lapset Ry:llä Lastensuojelupalveluiden lakiasiantuntijana.
