Leena* on käynyt tukiperheessä kymmenen vuotta. Tukiperheestä tulikin mummola ja mummosta kaveri, jonka kanssa on ollut turvallista ja hauska oppia elämää.
”Asun isän kanssa, eikä minulla ole sisaruksia. Olin kuusivuotias, kun sain tukiperheen”, Leena, 15, kertoo. ”Muistan, että menimme johonkin talvitapahtumaan, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Minä olin aika rohkea lapsi ja tuo uusi aikuinen taas tosi rento. Meillä oli heti hauskaa.”
Leena muistaa miettineensä, että tukiperheaikuinen on niin vanha, että tämä voisi olla vaikka hänen mummonsa. Kiintymisen myötä tukiperhe-sana jäi. Tilalle tuli sana mummo.
”Olemme oikeasti niin läheisiä kuin hän olisi minun ihan oikea mummoni”, Leena sanoo.
Paras kaveri
”Mummon lapsenlapsi on saman ikäinen kuin minä. Kun tapsimme ensimmäisen kerran, meistä tuli heti ystäviä. Hänen nimensä on Mirka*”, Leena kertoo. ”Mirka käy mummolassa harvoin. Silloin menen tapaamaan omia kavereitani. Mummo asuu niin lähellä kotiani.”
Mirkan perhe asuu Espanjassa. Leena kertoo matkustaneensa mummon kanssa Espanjaan jo neljä kertaa.
”Espanjassa on ollut todella mukavaa. Hauskinta on tavata Mirka. Espanjassa syödään ravintoloissa ja tehdään kävelyretkiä, jotka ovat tosi kivoja.”
Turvallista olemista
”Iskä tapaa myös mummoa. Silloin, kun minut haetaan tai tuodaan kotiin ja tukiperhetapaamisissa. Monesti mummo tuo meille ruokaa. Hän on töissä jossain ruokalassa.”
Leenasta oikea tukiperhe on turvallinen ja rento paikka, missä saa vapaasti ilmaista omia mielipiteitään ja toiveitaan.
”Voi olla, että tukiperheessä on erilaista kuin kotona ja toisenlaiset säännöt, mutta näihin asioihin tottuu kyllä, kun kaikesta voidaan jutella.”
(*Nimet muutettu yksityisyyden suojelemiseksi)
Kiinnostaako sinua ryhtyä tukiperheeksi?
Tukiperheitä tarvitaan vuoden jokaisena päivänä. Jos sinulla on mahdollisuus ryhtyä tukiperheeksi, ole rohkeasti yhteydessä.
