(*Nuoren nimi on muutettu)
Jesse*, 18, on asunut sijaisperheessä pienestä pitäen. Kesällä hän täytti 18 vuotta, mutta arjessa mikään ei muuttunut äkillisesti. Jesse asuu edelleen perheen kanssa ja viimeistelee sähköasentajan ammatillisia opintojaan.
– “Normaalilta tuntuu. Opinnot alkavat olla loppusuoralla ja ala tuntuu oikealta valinnalta,” hän kertoo.
Arjessa on paljon tavallista: koulua, uusia ihmisiä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Jesse mainitsee myös ruoanlaiton. Se on asia, josta hän erityisesti pitää ja josta tulee onnistumisen kokemuksia.
Täysi-ikäisyys
Täysi-ikäistyminen ei tuntunut Jessestä erityiseltä merkkipaalulta. Se tuli, ja elämä jatkui.
– “Kesällä täysi-ikäistyminen ei tuntunut mitenkään erikoiselta.”
Seuraava selkeä etappi on armeija. Muuten tulevaisuus hahmottuu askel kerrallaan. Jesse suhtautuu siihen rauhallisesti: kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen.
Arki tuntuu kivalta
Jesse kokee, että asuminen sijaisperheessä täysi-ikäisenä tuntuu samalta kuin ennenkin. Jatkaminen kotona on ollut hänelle hyvä ratkaisu.
– “Ollut hyvä juttu jäädä vielä kotiin. Tärkeältä tuntuu, että saa asua kotona, eikä vielä tarvitse itse vastata ihan kaikesta.”
Perheenjäsenet ovat arjessa läsnä, ja tutut rutiinit jatkuvat. Samalla vastuuta on tullut lisää, mutta vähitellen.
Aikuistumista omassa tahdissa
Viime vuosina Jesse kokee ottaneensa enemmän vastuuta omasta elämästään. Hän uskoo pärjäävänsä myös itsenäisesti, mutta kokee nykyisen tilanteen tukevan hyvin tätä vaihetta.
– “Osaan ottaa enemmän asioista vastuuta ja on tullut enemmän uskoa ja toivoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa itse.”
Aikuistuminen näkyy pienissä asioissa: omien asioiden hoitamisessa, tulevaisuuden suunnittelussa ja luottamuksessa siihen, että ratkaisuja löytyy.
Katse kohti työelämää
Opintojen jälkeen Jesse aikoo hakeutua omalle alalle ja uskoo työllistyvänsä. Hän suhtautuu avoimesti myös muunlaisiin töihin.
– “Olen valmis ottamaan vastaan työtä kuin työtä.”
Suunnitelmana on asua sijaisperheen kanssa ainakin armeijaan lähtöön asti – ehkä myös armeijan ajan. Elämä voi kuitenkin kuljettaa eri suuntiin.
– “Itsenäinen arki varmaan tuo eteen uusiakin juttuja, joihin ei voi vielä valmistautua. Niitä täytyy miettiä sitten.”
Jälkihuolto osana arkea
Perhehoidon jälkihuollon tuki on ollut Jesselle luonteva osa kokonaisuutta. Hän kertoo saaneensa kaiken tarvittavan avun, erityisesti konkreettisissa asioissa.
– “Tärkeä tuki on ollut pankki- ja raha-asioissa, että saa niitä hoidettua.”
Pelastakaa Lasten perheohjaaja Riina Lahtinen on toiminut Jessen sijaisperheen yhtenä tukityöntekijänä pitkään ja seurannut hänen elämäänsä useiden vuosien ajan. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Riina ja Jesse ovat käyneet keskusteluja erityisesti itsenäistymisestä, vastuun kantamisesta ja itsestä huolehtimisestä.
”Jo tutustuessa huomasin, kuinka luontevasti nuori kertoi arjestaan ja asioistaan. Teini-ikäisen arjessa sattui ja tapahtui välillä, mutta kaikesta on päästy eteenpäin puhumalla. On ollut hienoa seurata, miten nuori on kasvanut ja ottanut vastuuta omasta elämästään. Hänellä on konkreettisia tulevaisuuden tavoitteita, mutta mieli kuitenkin auki uudelle.”
Arjen muistoja ja naurua
Perheen arkeen kuuluu myös huumoria ja yhteisiä muistoja. Yksi Jesselle mieleenpainuvimmista hetkistä on tapaus, jolloin pikkusisko jäi kerran vahingossa auton kyydistä Rukalle lähdettäessä. Asia huomattiin nopeasti.
”Ja iskän huonot vitsit saa aina nauramaan”
Jessen elämä on tällä hetkellä tasapainossa. Opinnot ovat loppusuoralla, tulevaisuudessa odottavat työelämä ja armeija, ja asuminen sijaisperheessä tuo arkeen jatkuvuutta. Itsenäistyminen etenee vähitellen, nuoren omassa tahdissa.
