Pelastakaa Lapset kysyy ja lähes 20 vuotta sijaisvanhempana toiminut Taina* vastaa:
Miten päädyit sijaisvanhemmaksi?
Lapsettomuuden vuoksi olimme mieheni kanssa kiinnostuneita adoptiosta, mutta törmäsimme sattumalta sijaisvanhempana toimivaan tuttavapariskuntaa. Saimme kuulla heiltä, että Suomessakin on paljon lapsia, jotka ovat vailla perhettä. Myöhemmin sijoitettujen lapsien jälkeen saimmekin yllättäen vielä biologisia lapsia.
Kuinka pitkään olette toimineet sijaisperheenä?
Olen toiminut Pelastaa Lasten sijaisvanhempana lähes 20 vuotta. Meillä on ollut mieheni kanssa 3 sijoitettua lasta. Meille sijoitettiin ensimmäinen lapsi, kun olin 27-vuotias.
Millainen prosessi sijaisvanhemmaksi ryhtyminen oli?
Sijaisperhevalmennus eli PRIDE -niminen valmennus kesti koko kevään. Valmennuksen alussa minua pelotti hirveästi, että meitä ei hyväksytä sijaisvanhemmaksi. Minä olin tuolloin päiväkodissa töissä ja kävin paljon valmennusta mielessäni läpi töissäkin. Mietin, että mitäs jos meille sijoitettaisiin tuo lapsi tai tuo, ja miten alkaisin häneen kiintymään.
Valmennukseen mennessä ei tarvinnut tietää mitään etukäteen, ja koko valmennuksen ajan saimme pohtia haluammeko todella tätä, ja halusimmehan me. Kesäkuussa olimme valmiita sijaisperheeksi, ja alkusyksystä tuli soitto ensimmäisestä lapsesta. Aloitimme lapseen tutustumisen, ja siitä se sitten lähti käyntiin.
Minkälaisia onnistumisen hetkiä sijaisvanhemmuus on tuonut tullessaan?
Sijaisvanhempana ilo revitään irti ihan tavallisesta arjesta. Ei kukaan tule kehumaan, että oletpas onnistunut. Toisiin sijaisvanhempiin kannattaa verkostoitua, jotta pääsee jakamaan kokemuksia.
Parasta sijaisvanhemmuudessa on ihan se tavallinen elämä. Se kun lapsilla arki sujuu. Lapsilla on usein haasteita koulussa, ja kun asiat sujuvat, se tuntuu hyvältä. Parhaita hetkiä ovat tietysti myös perheen kesken vietetyt mukavat yhteiset hetket ja reissut.
Millaisia haasteita sijaisvanhemmuus on tuonut tullessaan?
Sijaisvanhempana täytyy olla lapsen vanhempi myös vaikeissa tilanteissa. Jos lapsi on koulukiusaaja, sinun on oltava silti lapsen vanhempi. Sinun on oltava lapsen puolella tilanteessa kuin tilanteessa.
On myös hyvä muistaa, että lapsi ei jää koskaan kiitollisuuden velkaan. Lapsi ei ole valinnut, mitä hänelle on käynyt. Hän saa elää lapsuuttaan eikä hänen tarvitse osoittaa kiitollisuuttaan siitä, että me olemme hänet ottaneet perheeseemme.
Miten Pelastakaa Lapset on auttanut sijaisvanhemmuuden tiellä?
Pelastakaa Lasten sosiaalityöntekijät ja perhehoitajat auttavat sijaisvanhempia monin tavoin ja lapsen tarpeen mukaan. He tulevat vaikka avuksi koulukäynneille, jos lapsella on koulussa ongelmia.
Millainen ihminen voi mielestäsi ryhtyä sijaisvanhemmaksi?
Monenlaisia ihmisiä voi ryhtyä sijaisvanhemmaksi, mutta sijaisvanhemman pitää tykätä arjesta ja tasaisuudesta. Koko vanhemmuus rakentuu sille, että rakennetaan lapsille turvallinen arki ja koti.
Sijaisvanhemmuus vaatii myös sitoutumista ja epävarmuuden sietämistä. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Ei voi tietää monta sukulaista tulee mukana. Biologisten vanhempien ja lapsen tapaamisen liittyviin muutoksiin ei voi itse vaikuttaa. Koskaan ei tiedä, mitä haasteita lapsella on, mutta eihän sitä tiedä ikinä biologisenkaan lapsen kanssa.
Millaista on yhteydenpito sijoitetun lapsen sukulaisiin?
On todettu, että lapsen on hyvä pitää biologisiin vanhempiin yhteyttä, jos se on mahdollista. Se auttaa lasta rakentamaan minäkuvaansa, ja tuo konkretiaa siihen, mitä on tapahtunut. Muuten lapsi voi keksiä, että hänessä on se vika, ja että koska roskapussi jäi joskus viemättä, hänet on nyt sijoitettu.
On siis tärkeää käydä lapsen kanssa läpi, miksi hänet on sijoitettu. Yleisimmät syyt sijoitukseen ovat vanhempien päihde- ja mielenterveyshaasteet. Joskus lapsi voidaan sijoittaa lapsen omien haasteiden vuoksi. Jos esimerkiksi vanhemmat eivät pärjää nepsy-lapsen kanssa. Nepsy-lapsella tarkoitetaan siis lasta, jolla on diagnosoitu jokin neuropsykiatrinen oireyhtymä.
Mitä haluaisit sanoa sijaisvanhemmuutta harkitseville?
Sijaisvanhemmuus on palkitsevaa ja mielestäni parasta työtä mitä ihminen voi tehdä. Se antaa sisältöä elämään, vaikka onkin melkoinen hyppy tuntemattomaan. En ole ikinä katunut päätöstäni ryhtyä sijaisvanhemmaksi, vaikka toki joitakin päiviä vaihtaisin, sillä en ole aina itse onnistunut kaikessa oppikirjan mukaisesti. Täytyy muistaa, että sijaisvanhemmat ovat vain ihmisiä, eikä meillä tarvitse olla mitään superkykyjä. Aivan tavallinen vanhemmuus riittää.
*Sijaisäidin nimi on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi
