Yhä useampi siirtolainen on tyttö, mutta heidän kokemuksistaan tiedetään vielä vähän. Pelastakaa Lasten tutkimuksessa tytöt kertoivat paenneensa kotiongelmia ja nähneensä matkalla monenlaista hyväksikäyttöä.
Yksi kolmesta Pelastakaa Lasten haastattelemasta, Pohjois-Afrikan kautta kohti Eurooppaa kulkeneesta siirtolaistytöstä oli kokenut tai todistanut seksuaalista väkivaltaa tai muunlaista sukupuolistunutta väkivaltaa paettuaan kotimaastaan.
Tänään julkaistu Girls on the Move in North Africa -tutkimus tarttuu vähän tutkittuun aiheeseen, siirtolaiseksi lähteneiden tyttöjen asemaan. Selvityksen mukaan tytöt pakenevat kotoaan esimerkiksi väkivaltaa, huonoja työllisyysnäkymiä, perheen konflikteja ja pakkoavioliittoa. Tytöt kuitenkin kokevat vielä enemmän uhkia ja vaaroja matkallaan Pohjois-Afrikkaan tai alueen läpi kuin kotonaan.
Tyttöjen osuus kasvussa
Katastrofit, konfliktit ja väkivalta ovat ajaneet ennätysmäärän ihmisiä lähtemään kotimaastaan. Vuonna 2020 siirtolaisten määräksi arvioitiin 281 miljoonaa. Eniten alaikäisiä siirtolaisia on Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, ja tyttöjen osuus on kasvussa.
Pelastakaa Lasten ja yhteiskunnallisen yrityksen Samuel Hallin tekemä tutkimus perustuu vuonna 2022 tehtyyn 68 tytön tai nuoren naisen haastatteluun. He olivat kotoisin pääasiassa Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Haastattelut toteutettiin Libyassa, Tunisiassa ja Marokossa sekä Italiassa ja Espanjassa.
Viidesosa haastatelluista tytöistä kertoi lähisuhdeväkivallan olleen syy siihen, että he olivat lähteneet siirtolaiseksi. Yksi seitsemästä oli paennut pakkoavioliittoa tai varhaista avioliittoa.
Pakoon väkivaltaa
Espanjassa nykyisin asuva 20-vuotias Rainatou* pakeni väkivaltaista isäänsä, joka löi häntä toistuvasti ja yritti naittaa hänet iäkkään miehen neljänneksi vaimoksi. Rainatoun siskot pakenivat hekin kotoa. Sen kuultuaan Rainatoun isä pahoinpiteli tytärtään polttamalla tämän jalkoja.
– Hän sanoi, että jos minulla ei ole jalkoja, en voi mennä ulos. Hän merkitsi minut raudalla ja tulella, jotta en voisi paeta, kuten siskoni.
Rainatou kuitenkin pakeni ja pääsi viiden päivän kävelymatkan jälkeen rekan kyydissä kaupunkiin.
Tutkimuksen mukaan tyttöjen mahdollisuudet suunnitella lähtöä ovat usein rajalliset eivätkä monet tunne kaikkia matkaan liittyviä vaaroja. Osa minimoi riskit esimerkiksi pukeutumalla pojaksi tai matkustamalla ikätoverien tai aikuisten kanssa.
Osa haastatelluista tytöistä kertoi nähneensä tai kokeneensa seksuaalista väkivaltaa tai tulleensa pidätetyksi.
– Päätäni hakattiin seinää vasten. Minulta pyydettiin rahaa. Minulla ei ole perhettä, joten minua kohdeltiin huonosti. He laittoivat muovipussin kasvoilleni. He halusivat satuttaa, Norsunluurannikolta kotoisin oleva Noella*, 16, kuvaili kokemuksiaan Libyassa.
Lisää tietoa tytöille ja perheille
Kuudesosa tytöistä kertoi vaikeuksista saada sosiaali- ja terveyspalveluita sekä matkalla että perillä.
Siirtolaistytöt tarvitsevat terveyspalveluita, kuten mielenterveys- ja äitiysneuvolapalveluita sekä tukea syntyvien lasten rekisteröintiin. He tarvitsevat apua myös koulutukseen ja asumiseen liittyen. Lisäksi kielimuuri, epäluottamus viranomaisia kohtaan, henkilöllisyystodistusten puute ja tietämättömyys saatavilla olevista palveluista aiheuttavat haasteita tytöille.
– Tytöt, jotka lähtevät siirtolaisiksi, tarvitsevat kohdennettua tukea, joka ottaa huomioon heidän kokemansa sukupuoleen liittyvät riskit ja esteet. Tytöt ja heidän perheensä tarvitsevat enemmän tietoa siirtolaisuudesta ennen lähtöä, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja tehdä matkastaan niin turvallisen kuin mahdollista, jos he päättävät lähteä. Tarvitaan kiireellisiä toimia, jotta tytöt matkalla saisivat sosiaalipalveluita, myös lääketieteellistä hoitoa, sanoo Pelastakaa Lasten siirtolaisuus- ja pakolaisuusaloitteen johtaja Tory Clawson.
* Nimi muutettu henkilöllisyyden suojelemiseksi.
