Nämä lapset ovat ilo

Leevi ja Isla ovat Lotvosen perheen ilo seitsemänä päivänä kuukaudessa. Päätös ryhtyä tukiperheeksi tehtiin Lotvosilla vanhempien ja kotona vielä asuvien lasten yhteispäätöksellä, eikä päätöstä ole tarvinnut katua. Leevi ja Isla ovat osa porukkaa.

Teksti Raili Mykkänen Kuvat Tuuli Nikki

Aurinko paistaa. Terassilla on lasten uima-allas, mutta nauru kuuluu trampoliinilta. Leevi, 7, ja Isla, 5, siellä näyttävät temppujaan. Lotvosten viisihenkisestä perheestä on tullut lapsille kolmessa vuodessa tuttu paikka, jossa tavat ja säännöt tiedetään, lelujen paikat tunnetaan ja nukkumaan on turvallista käydä.

Kun pöytä on katettu ja jauhelihakeitto lautasilla, lapset kutsutaan syömään. Pöydän ääreen istuvat vanhemmat Katja ja Kai Lotvonen, heidän lapsistaan keskimmäinen, Ilari, 19, sekä kuopus Roosa, 17, ja toki Leevi ja Isla. Karjalanpiirakoiden määrästä täytyy keskustella. Kun määrät on selvitetty, pienimmät keskittyvät keittoihinsa. Roosa kertoo, että perheen nuorimpana lapsena hän on aina pitänyt ajatuksesta, että hänellä olisi pikkusisaruksia.

– Kyllähän pienet heräävät aikaisin, mutta äiti ja isä lähtevät heidän kanssaan ulos. Eikä minua haittaa, vaikka viikonloppuna kuuluisikin leikin ääniä heti aamusta, Roosa sanoo.

– Tosin voi aamuseitsemältä kyllä kuulua pianokonserttokin, heittää Ilari ja vilkaisee nauraen Leeviä.

Kun juttelu siirtyy itse kunkin päivän ohjelmaan, Leeville ja Islalle selviää vierailu Oulun liikennepuistoon.

Yhteisvoimin hyvä

Lasten äiti Jaana Myllylä jäi kahden lapsensa yksinhuoltajaksi pian Islan synnyttyä. Tuolloin hän arvioi oman tilanteensa vaativan lisätukea. Jaana Myllylä on yksityisyrittäjä. Hänellä on Leevin ja Islan lisäksi edellisestä liitosta kaksi lasta.

– Vaikka olen kerkeävä ihminen, niin koin, että yritys, neljä lasta, joista Leevillä on ADHD-diagnoosi ja Islalla omat vaikeutensa, olisivat yksin pitkän päälle liian raskas kokonaisuus. Kaksi nuorinta vaativat erityistä huolehtimista. Heillä oli pitkiä päiviä päiväkodissa, koska yritystoiminta vaatii sekin pitkiä päiviä. Olin tukiperhejonossa puolitoista vuotta. Tunnen kiitollisuutta tästä jaetusta vanhemmuudesta, sillä näin minulle jää aikaa palautua, sanoo Jaana.

Jaana Myllylä on myös Leevin omaishoitaja. Hän on onnistunut saamaan omaishoidon vapaiden palveluseteleiden kautta 10 tuntia kuukaudessa saman henkilön lasten hoitoavuksi kotiin. Leevi on varsin aikaansaapa nuori mies, ja ilman valvontaa tapahtuisi monenlaista.

– Pysyvä tukiperhe on lapsen kannalta tärkeä. Huomasimme, että jos Lotvoset hakevat lapset päiväkodista perjantaina, siinä on yksi äidistä eroaminen vähemmän, ja näin käytännön kokeilujen kautta löysimme lasten kannalta parhaat ratkaisut. Toki alkuun oli sitä ”en halua jäädä”, mutta kun sunnuntaina kysyin, miten on mennyt, sain kuulla ”ettei sen kivempaa olisi voinu olla”. Nyt Lotvosille oikein mangutaan, että milloin se päivä taas on, toteaa Jaana.

Ammatilliseksi tukiperheeksi

Leevin ADHD-diagnoosi muutti tukiperhetarpeen ammatilliseksi tukiperheeksi. Katjalla ja Kailla oli molemmilla ammattinsa kautta pätevyys kouluttautua ammatillisiksi tukiperhetoimijoiksi. Ja sen he tekivät. Lapsista ei luovuttaisi. Katja on varhaiskasvatuksen lastenhoitaja ja Kai luokanopettaja.

– Ammatillinen tukiperhe itse saa päättää millainen lapsi heille olisi sopiva. Perheellä on tietoa ja osaamista lapsen erityistarpeista tai diagnoosista.  Erityistarpeisen lapsen taustalla voi olla geneettinen, traumaattinen tai neuropsykiatrinen syy, kertoo Oulun aluetoimiston sosiaaliohjaaja Tuuliina Kaartinen. – Erityistarpeinen lapsi vaatii ammatillista osaamista ja se lisää vastuuta, minkä takia ammatillisesta tukiperhetoiminnasta maksetaan palkkio sekä kulukorvaus. Tavallisesti lapset käyvät tukiperheessä kerran kuussa ja ammatillisen tukiperheen oletetaan kykenevän antamaan vahvempaa tukea.

Pelastakaa Lasten ammatillinen tukiperhetoiminta on osa järjestön tarjoamaa palvelutoimintaa kunnille.

– Palvelu tunnetaan kuntien sosiaalityössä jo varsin hyvin ja sitä myös osataan ostaa lasten elämän tueksi. Sairaus tai käytöshäiriö saattaisi muuten tiputtaa nämä lapset kokonaan perhetuen ulkopuolelle. Koulutuksessa sanotaankn, että eritystarpeinen lapsi on vain lapsi, joka tarvitsee jotain useammin, enemmän tai pidemmän aikaa… Eikä ammatillisuus ole terapiaa tai hoitoa, vaan kanssa elämistä lapsen kanssa. Koulutuksessa painotetaan positiivisten asioiden huomaamista lapsessa; missä hän on osaava, kykenevä ja onnistunut, täydentää Tuuliina Kaartinen.

Avoimuus ja luottamus

–  Avoimuus ja luottamus ovat tämän toiminnan perusta. Näiden lasten tukikokoonpanoon kuuluvat lasten äiti, päiväkoti ja tukiperhe. Kaikki tietävät samat asiat ja kaikille kerrotaan, jos jokin pohdituttaa, sanoo Kai. – Haen lapset meille kolme kertaa kuussa päiväkodista iltapäivällä. Jo tämä tuntuu niin hyvältä, että lapsilla on nämä lyhyet päivät.

– Minä voin hakea työvuoroistani riippuen lounasaikaan tai viedä heidät vasta lounasaikaan, silloin kun lapset lähtevät päiväkotiin meidän luotamme, lisää Katja.

Leevin ja Islan turvallisten aikuisten määrä on kasvanut huikeasti Lotvosten myötä. Leevillä ja Islalla on nyt kaksikin mummolaa, Katjan vanhemmat ja Kain äiti ja hänen miesystävänsä. Jaanan vanhemmat ovat kuolleet.

– Minulle miesten arkisen läsnäolon saaminen Leevin ja Islan elämään on ollut sydäntä lämmittävää. Ilman tukiperhettä heillä olisi ympärillään vain aikuisten naisten arkea. Myös Kain ja Ilarin energisyys on ollut molemmille mieluista. Kun tehdään, jaksetaan. Liikkuminen on paras apu vahvojen tunteiden kanssa eläville lapsille, kertoo Jaana.

– Samoin rytmi. Pidämme siitä kiinni joka paikassa. Saatamme katsoa jääkiekkoa televisiosta tai lastenohjelman, mutta mitään pelilaitteita ei ole käytössä. Ulkoilu, ruoka ja uni ovat läsnäolon ja viihtymisen perusta, Katja toteaa.

– Erityistä näissä lapsissa on meille heidän tärkeytensä, tarkentaa Kai.

Lasten toinen perhe koolla. Katja ja Kai Lotvonen, sekä Leevi ja Isla.

Lasten arjen touhut koostuvat varsin perinteisistä viihdykkeistä. Piirtäminen harjoituttaa keskittymistä, kädentaitoja ja antaa mielikuvitukselle toteutumisen mahdollisuuksia.

Isla ja Leevi käyvät aikuisten seurassa pyöräilemässä. Polkeminen tarjoaa liikettä ja maisemanvaihdoksia. Jos päämäärä on mukava, matkanteko taittuu vauhdikkaasti.