Millainen on lapsuus ja nuoruus sijaisperheessä? Tässä tarinassa 16-vuotias nuori kertoo omin sanoin elämästään sijoitettuna: arjesta, mahdollisuuksista, tärkeistä ihmissuhteista ja siitä, miten sijoitus on vaikuttanut häneen ja tulevaisuuden näkymiinsä.
Olen pian 16-vuotias, ja elämäntilanteeni on tällä hetkellä todella hyvä. Olen asunut sijaisperheessäni kuukauden ikäisestä lähtien, ja olen tykännyt todella paljon asua sijaisperheessäni. Olen kiitollinen heille, kun he ovat pitäneet minusta huolta ja rakastaneet minua pienestä pitäen. On ollut kivaa kuitenkin, kun minulla on myös hyvät suhteet biologiseen perheeseeni, ja olen tavannut heitä vielä sijoitukseni jälkeen.
”Yksi kivoimmista muistoistani on”
Sijaisperheessä on ollut kivaa, kun on saanut uusia mahdollisuuksia sekä ihmissuhteita, ja on saanut kokeilla uusia harrastuksia, joita ei olisi välttämättä saanut kokea, jos minua ei olisi sijoitettu.
Minusta mikään ei ole ollut kurjaa sijaisperheessäni, ja olen tykännyt elää sijoitettuna, eikä se ole haitannut elämääni lainkaan. Kivoja muistoja on monia, mutta yksi kivoimmista muistoistani on, kun saimme koiramme, jonka kanssa on ollut ihan parasta harrastaa yhdessä.
”Sijoitus on muuttanut elämääni”
Arvioisin, että sijoitus on muuttanut elämääni parempaan suuntaan ja avannut uusia ovia, mitä en olisi välttämättä kokenut, jos minua ei olisi sijoitettu. Uskoisin, että sijoitus vaikuttaa tulevaisuudessakin positiivisella tavalla elämääni ja on muuttanut minua elämässä itsenäisemmäksi ja varmemmaksi siitä, mitä haluan olla isona.
Minulle elämässä tärkeintä on perhe, ystävät, hevoset, laskettelu sekä koirani kanssa puuhailu.
(tarinan kuva on kuvituskuva: iStock-kuvapankki)
Sijaisvanhempia tarvitaan
Voisitko sinä antaa lapselle kodin ja perheen, jossa hän voi kokea tavallista arkea ja turvaa? Sijaisvanhemmista on suuri pula ja uusia sijaisperheitä tarvitaan lisää.
