Maailmassa on ennätysmäärä kotinsa jättämään joutuneita lapsia, ja avun tarve on suurempi kuin koskaan. Esimerkiksi Sudanissa, Jemenissä ja Ukrainassa lapset kärsivät päivittäin konfliktien keskellä ja heidän perustarpeensa ovat kriittisesti uhattuina. Samalla maailmalla kasvavat poliittiset jännitteet uhkaavat jättää lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin sivurooliin kansainvälisessä politiikassa.
Tällaisessa tilanteessa Suomi on tehnyt poliittisen valinnan mittavista kehitysyhteistyön lisäleikkauksista.
Varsinaiseen kehitysyhteistyöhön toteutetaan 60 miljoonan euron vuotuinen leikkaus, josta 10 miljoonaa uudelleen kohdennetaan kansalaisjärjestöille. Vaikka kansalaisjärjestöjen työ vaikuttaa olevan uudelleen kohdennusten myötä turvattu, hallitusohjelman tavoitteet haavoittuvimpien ihmisryhmien auttamisesta vaarantuvat 50 miljoonan euron nettoleikkausten myötä.
Aiemmin päätettyjen leikkausten aikaistaminen vuosille 2025 ja 2026 tuottaa myös huomattavaa painetta kehitysyhteistyön sitoumuksille ja suunnitelmalliselle toteutukselle. Leikkausten tarkemmat kohdennukset kehitysyhteistyön eri osa-alueille ovat tässä vaiheessa vielä auki niin aikaistettujen leikkausten kuin määrärahojen lisäleikkaustenkin osalta.
Humanitaarisen avun tarve ei koskaan ole ollut suurempi, ja arviolta 300 miljoonaa ihmistä tarvitsee apua ja suojaa.
Suomi on sitoutunut YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, joista on toistaiseksi saavutettu vain 15 %. 37 % tavoitteista ei ole edistynyt lainkaan tai niiden osalta on taannuttu vuoden 2015 perustason alle. Paitsioon jääneisiin tavoitteisiin kuuluvat muun muassa alatavoitteet aliravitsemuksesta, äitiyskuolemista, tehokkaan oppimisen tuloksista, varhaisen lapsuuden kehittymisestä ja ilmastopolitiikasta.
Miljardi lasta on äärimmäisessä riskissä kohdata ilmastokriisin negatiivisia vaikutuksia ja 774 miljoona lasta kohtaa ilmastokriisin ja köyhyyden kaksoisvaikutuksen. Lapsuudessaan väkivaltaa kohtaa tällä hetkellä vuosittain miljardi lasta ja 414 miljoonaa peruskoulun käyneistä tytöistä joutuu naimisiin ennen kuin he täyttävät 18 vuotta. Yli 153 miljoonan lapsen ruokaturva on vaarassa, ennätykselliset 110 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan, ja yksi kuudesta lapsesta maailmassa elää konfliktialueella.
Humanitaarisen avun tarve ei koskaan ole ollut suurempi, ja arviolta 300 miljoonaa ihmistä tarvitsee apua ja suojaa. Esimerkiksi YK:n Sudanin humanitaarisen avun suunnitelman toteutukseen on tähän mennessä saatu vain 155 miljoonaa dollaria, mikä vastaa vain kuutta prosenttia tarvittavasta summasta. Lisäksi ilmastokriisiin varautumiseen, sopeutumiseen ja korjaaviin toimenpiteisiin tarvittava rahoitus laahaa pahasti tavoitteista jäljessä.
Kehitysyhteistyöllä vahvistetaan edellytyksiä lasten turvalliselle kasvuympäristölle sekä vähennetään äärimmäistä köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Tuloksellisen kehitysyhteistyön edellytyksiä ovat johdonmukaisuus, jatkuvuus, jatkuva kehittäminen ja yhdenvertaiset kumppanuudet.
Varsinaisesta kehitysyhteistyöstä on leikattu viimeisen vuosikymmenen aikana jo kohtuuttoman paljon. Suomi on jäämässä yhä enemmän jälkeen 0,7-prosentin sitoumuksestaan ja etääntyy samalla entisestään muista Pohjoismaista.
Pitkäjänteisesti toteutettu kehityspolitiikka on niin lasten kuin Suomenkin etujen mukaista, ja sillä voidaan vaikuttaa maailman vakauteen ja turvallisuuteen, sekä Suomen kansainväliseen asemaan ja taloudellisiin ulkosuhteisiin. On syytä huomioida, että suomalainen kehitysyhteistyö on ollut ulkoministeriön raporttien mukaan tuloksellista, mikä nyt myös tietoisesti vaarannetaan.
Tuloksellinen kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu ehkäisevät myös pakolaisuutta ja muunlaisia muuttoliikkeitä, jotka uhkaavat lisääntyä konfliktien, ilmastokriisin, luontokadon, köyhyyden ja eriarvoisuuden vuoksi samalla, kun kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun rahoitus uhkaa heikentyä globaalisti. Rahoituksen heikentäminen tulee lisäämään turvattomuutta ja inhimillistä kärsimystä erityisesti konfliktialueilla ja niiden läheisyydessä, mikä heijastuu kasvavana muuttoliikkeenä myös Suomen ja koko Euroopan rajoille.
Varsinaisesta kehitysyhteistyöstä on leikattu viimeisen vuosikymmenen aikana jo kohtuuttoman paljon. Suomi on jäämässä yhä enemmän jälkeen 0,7-prosentin sitoumuksestaan ja etääntyy samalla entisestään muista Pohjoismaista.
Pelastakaa Lapset peräänkuuluttaa Suomelta nyt vastuullisia valintoja kehityspolitiikan toteuttamisessa. Valtioiden kääntyminen sisäänpäin ei palvele Suomea, globaalia turvallisuutta tai taloutta, eikä varsinkaan maailman lapsia. Osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Suomen tulisi pikemminkin vahvistaa kehitysyhteistyötä, hyviä kumppanuussuhteita kehittyvien talouksien kanssa, sekä kansainvälisten instituutioiden toimintakykyä. Kauniille sanoille esimerkiksi tyttöjen oikeuksien ja demokratian edistämisestä pitäisi löytyä nykyistä enemmän katetta, jotta Suomi olisi aidosti vahva ja välittävä.
