Emilia on toiminut reilu viisi vuotta Pelastakaa Lasten sporttikummina. Häntä viehättää niin lasten kuin eläintenkin välittömyys. Myös Emilian koirista tuli sporttikummeja. Samoin kaikista hänen muista eläimistään; kissoista, vuohista, lampaista, ankoista, kyyhkysistä ja kaneista.
Emilia sanoo syntyneensä perheeseen, jossa välitettiin kaikista lapsista ja nuorista. Emilian vanhemmat uskoivat, että lapset ja nuoret haluavat voida hyvin, kunhan on heillä joku, joka pohtii elämänmenoa yhdessä heidän kanssaan. Emilia omaksui vanhempiensa elämänkatsomuksen kuin vaivihkaa.
Perheen perintö
Emilian vanhemmat olivat molemmat nuorisotyöntekijöitä. Emilia tekee etsivää nuorisotyötä. Hänestä ei ole liioittelua sanoa, että yhä useammalla lapsella ja nuorella on orpo olo. Emiliasta aikuisten kaipuu on valtavaa.
”Eikä se yhteydenkaipuu suinkaan lopu teini-ikään, eikä vielä täysi-ikäisyyteenkään, vaan huolenpidosta ollaan kiitollisia niin kauan kuin ikänsä puolesta saa kuulua nuorisotyön piiriin”, Emilia listaa.
Erityisen kiinnostavia
Työnsä vuoksi Emiliaa kiinnostavat erityistarpeiset lapset, sosiaalisesti sulkeutuneet lapset tai muista toiminnallisista haasteista kärsivät lapset. Emilia kokee, että erityislasten tapa ajatella ja hahmottaa maailmaa on erityinen ja kiinnostava.
Hän kertoo pienestä tytöstä, joka rakastaa tanssimista. Olennaista tytölle ei ole käykö hän tanssitunneilla vaan tanssiminen itsessään. He tanssivat tytön kanssa välillä metsässä mielikuvituksen siivittäminä. Väliin Emilia on sohvalla kuin katsomossa ja nauttii hänelle suodusta tanssiesityksestä. Tyttö on hänen sporttikummilapsensa.
”Eivät lapset kaipaa välttämättä yhtään sen enempää kuin saada osoittaa osaamistaan, kokea, että on ok olla itseilmaisustaan onnellinen ja ylpeä. Sporttikummina en valmenna tai treenaa lasta, vaan olen avoin kaikenlaiselle liikkeelle, joka inspiroi lasta”, sanoo Emilia.
Eläinten hurma
Emilian nykyiset elämänkumppanit ovat eläimiä. Niinpä hän kysyi Pelastakaa Lasten aluetoimistolta, voiko hän ryhtyä sporttikummiksi liikuntamuotona eläimet. Ja lupa tuli.
”Eläinten seura on rauhoittavaa. Niistä on myös pidettävä huolta. Koirat tarvitsevat ulkoilua. Eläinten hoitaminen motivoi lapsia toimimaan ja koirien ulkoiluttamisen takia lähdetään kävelylle. Lapsissa on luontaista myötätuntoa huolenpitoa tarvitsevia kohtaan”, tuumii Emilia.
”Jos lapsi on ollut itse innostunut vaikkapa ratsastamisesta, olemme olleet ratsastamassa ja tallilla hommissa”, Emilia kertoo.
“Eläinten hoitaminen lisää arkiliikunnan määrää melkoisesti.”
Kun suhde päättyy
Sporttikummitoiminnan idea on liikunnallisuus, pari tuntia kerrallaan, kerran pari kuukaudessa. Sporttikummitoiminnassa vapaaehtoinen ei sitoudu muuhun kuin sovittuihin yhteisiin liikunnallisiin hetkiin.
Emilian ensimmäisen sporttikummilapsen muuttaessa sadan kilometrin päähän, yhteydenpito kuitenkin hankaloitui.
”Alkuun ajoin tuon matkan, jotta suhteemme voisi säilyä”, kertoo Emilia.
”Jonkun ajan kuluttua aloin aavistella, että etäisyys käy minulle liian raskaaksi kaiken muun työn ohessa. Silti eron ajatus itketti. Tuntui pahalta joutua kertomaan, että lopetan.”
Sporttikummitoiminnan päättyminen ei ollut helppo asia kummallekaan. Emilia sanoo silloin saaneensa omakohtaisetsi kokea lapsen kyvyn nähdä toivoa surunkin hetkellä. Havainto yllätti ja liikutti.
Lopetusuutista sulateltuaan lapsi totesi topakasti:
”Haluan uuden sporttikummin. Olen varma, että hän on yhtä mukava kuin sinä.”
Teksti ja kuva Raili Mykkänen
