Mitä tapahtuu yhteiskunnalle, jos nuoret eivät usko tulevaisuuteen ja se näyttäytyykin heille mahdollisuuksien sijaan uhkien kautta? Nuorten tulevaisuususkon on huomattu horjuvan ja ilmiöstä ollaan syystäkin huolissaan.
Lapsen ääni -kyselyssämme on kysytty useana vuonna nuorilta heidän ajatuksiaan tulevaisuudesta. Nuoret toivovat olevansa tulevaisuudessa pärjääviä aikuisia ja he kuvaavat haaveita opiskelusta, työnteosta ja perheestä. Samalla nousee esiin epävarmuutta siitä, kantavatko haaveet yhteiskunnallisten muutosten, leikkausten ja kasvavan eriarvoisuuden keskellä.
Lapset ja nuoret kokevat ristiriitaiseksi, kuinka nuorten sanotaan olevan tulevaisuus, mutta samaan aikaan heidän hyvinvointiinsa ja koulutukseensa ei tunnu riittävän resursseja. Tulevaisuususko vaatii luottamusta yhteiskuntaan ja sen kykyyn kannatella vaikeuksien keskellä.
Kauaskantoisia unelmia on vaikea rakentaa olosuhteissa, joissa ei voi luottaa edes siihen, että kaapissa on huomenna ruokaa.
Olen erityisen huolissani köyhyyden vaikutuksesta tulevaisuususkoon. Kaikki lapset ja nuoret eivät lähde elämään samalta viivalta. Taloudellinen eriarvoisuus vaikuttaa lähtökohtiin voimakkaasti ja osalle arki on selviytymistä päivästä toiseen. Kauaskantoisia unelmia on vaikea rakentaa olosuhteissa, joissa ei voi luottaa edes siihen, että kaapissa on huomenna ruokaa.
Siinä missä hyvätuloisen perheen lapsi voi luottaa tukiverkostojen kantavan, köyhyydessä elävän nuoren on punnittava riskit tarkkaan. Oikeiden valintojen vaatimus korostuu taloudellisten turvaverkkojen puuttuessa. Olisi päästävä nopeasti työelämään ja osattava valita varmuudella työllistävä koulutus. Virhevalintoihin ja harha-askeliin ei ole varaa.
Köyhyyden vaikutus tulevaisuususkoon on tunnistettu myös Nuorisobarometrin tuloksiin pohjautuvissa politiikkasuosituksissa, joissa lapsiperheköyhyyden vähentämistä esitetään yhdeksi toimenpiteeksi nuorten tulevaisuususkon parantamiseksi. Mielestäni tämän pitäisi olla itsestään selvä tavoite yli vaalikausien.
Millainen yhteiskunta herättää nuorissa uskoa tulevaan?
Opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuususkoon keskittyvässä raportissa yhdeksi tulevaisuususkoa rakentavaksi tekijäksi on tunnistettu nuorten oman toimijuuden tukeminen. Ajattelen, että toimijuutta tukee yhteiskunta, jossa on aidosti mahdollisuus tehdä valintoja elämänsä suhteen.
Harvalla meistä elämän kaikki valinnat osuvat kerralla kohdalleen, mutta virheiden pelko voi lamaannuttaa ja estää yrittämästä. Kaikkien lasten on taustastaan riippumatta voitava luottaa siihen, että heitä ei jätetä yksin selviytymään eteensä tulevien haasteiden kanssa, vaikka omat turvaverkot olisivat heikot.
Hyvä tulevaisuus ei tarkoita nuorille vain omaa henkilökohtaista menestystä vaan sellaista yhteiskuntaa, jossa jokainen voi luottavaisena tavoitella unelmiaan.
Lapsen ääni -kyselyjemme vastauksista piirtyy kuva empaattisesta ja yhteistä vastuuta kantavasta nuorisosta. He toivovat yhteiskuntaa, jossa kaikista pidetään huolta ja vaikeuksissa olevia autetaan. Myös tuoreessa. Valtioneuvoston lasten ja nuorten osallisuuspilotin aineistossa vastaajat nostavat empatian yhdeksi tärkeimmistä tulevaisuuden taidoista.
Vaikuttaa siltä, että lapset ja nuoret ymmärtävät jotain, mikä monelta aikuiselta on unohtunut. Hyvä tulevaisuus ei tarkoita nuorille vain omaa henkilökohtaista menestystä vaan sellaista yhteiskuntaa, jossa jokainen voi luottavaisena tavoitella unelmiaan.
Nuoruuteen kuuluu epävarmuutta; ei voi vielä varmasti tietää mihin elämässä päätyy. Tuossa hetkessä yhteiskunnan on oltava sellainen, että nuori voi lähtökohdistaan riippumatta kokea epävarmuuden vapautena, ei uhkana.
Jos ja kun monelta päättäjältä on unohtunut, miltä tuo vaihe elämästä tuntuu, ei hätää; sen voi tavoittaa kuuntelemalla lasten ja nuorten ääntä.
Kirjoittaja:
Laura Rinkineva, YTM
Lapsiperheköyhyyden korkeakouluharjoittelija
Pelastakaa Lapset
