Vantaan Pelastakaa Lapset vie apua perille lapsille ja perheille paikallisesti. Mahdollisuus tukea lapsiperheitä konkreettisesti sekä hyvä yhteisö ovat tärkeimpiä syitä olla mukana vapaaehtoistoiminnassa, sanovat Heidi Blomberg ja Jiri Mäntysalo.
Lapsiperheiden tilanne on selvästi synkistynyt parin viime vuoden aikana, arvioivat Heidi Blomberg ja Jiri Mäntysalo. Molemmat ovat Vantaan Pelastakaa Lapset -yhdistyksen hallituksen jäseniä ja tekevät vapaaehtoistyötä yhdistyksessä.
”Suorien avunpyyntöjen määrä yhdistyksen sähköpostiin on kasvanut, ja pyynnöt liittyvät usein esimerkiksi ruoka-apuun”, Heidi kertoo. Erityisen paljon ruokaa kaivataan joulun alla, ja nykyään ruuan ohella on pulaa hygieniatuotteistakin.
”Meillä ei ole resursseja jakaa ruokalahjakortteja suoraan, vaan jaamme niitä yhteistyökumppaneille, jotka välittävät ne eteenpäin”, Jiri sanoo. ”Ohjaamme kysyjiä näiden yhteistyökumppaniemme, kuten seurakuntien, ja muiden apua tarjoavien tahojen puoleen.”
Heidin mukaan tiukentunut taloustilanne näkyy myös lasten harrastustoiminnan tukemisessa. Perinteisesti tukea ovat hakeneet esimerkiksi yksinhuoltajaperheet, kun nyt apua tarvitsevat myös työssäkäyvät ja kahden vanhemman perheet, kun esimerkiksi asuntolainakulut ovat karanneet käsistä.
Harrastaminen on lapsen oikeus
Lasten harrastusten tukeminen Eväitä Elämälle -ohjelman kautta on Vantaan paikallisyhdistyksen tärkein toimintamuoto, ja siitä saadaan positiivista palautetta.
”Perheet ovat erittäin kiitollisia, sillä monissa tapauksissa lapsi joutuisi ilman tukeamme lopettamaan harrastuksensa”, Jiri kertoo.
Lisäksi yhdistys järjestää muun muassa vuotuisia urheiluvälineiden kierrätystapahtumia ja syksyn aikana on käynnistymässä perheretkitoiminta. Uuden toimintamuodon pyörittämiseen yhdistys etsii parhaillaan lisää vapaaehtoisia.
”Vaikeat ajat ovat herättäneet ihmisissä halun auttaa lapsiperheitä”
Vielä muutama vuosi sitten Vantaan Pelastakaa Lapset kitkutteli eteenpäin, ja yhdistyksen lopettamistakin mietittiin. Nyt toiminta on vahvassa nousussa, kiitos aktiivisen jäsenhankinnan. Myös Jiri ja Heidi päätyivät mukaan toimintaan, kun kysyttiin.
”Olin viime vuonna kunta- ja aluevaaliehdokkaana, ja Vantaan paikallisyhdistys otti yhteyttä, koska olin sitoutunut Lastensuojelun Keskusliiton Anna ääni lapselle -kampanjan teeseihin . He kysyivät, olisiko minulla kiinnostusta liittyä jäseneksi Vantaan PeLaan ja lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan”, Jiri kertoo.
Heidi puolestaan oli jo jäsen, mutta aktiivinen vapaaehtoistyö alkoi pari vuotta sitten, kun hän sai soiton yhdistyksen jäsenvastaavalta.
”Kävi ilmi, että yhdistyksessä kaivattiin viestintäosaamista, jota minulla oli, ja lähdin mukaan markkinoimaan ensimmäisen kerran järjestettävää urheiluvälineiden kierrätystapahtumaa”, Heidi kertoo.
Molemmat uskovat, että vaikeat ajat ovat herättäneet ihmisissä halun auttaa lapsiperheitä, ja siksi on tärkeää kertoa paikallisyhdistyksen toiminnasta eri kanavissa, jotta vantaalaiset tietävät sen olemassaolosta.
”Pelastakaa Lapset kyllä tunnetaan, mutta moni näkee sen vain kattojärjestönä, eikä tiedä että järjestö auttaa paikallisestikin. Pari vuotta sitten yhdistys kirjoitti Vantaan Sanomissa toiminnastaan, ja se houkutteli ihmisiä mukaan”, Heidi kertoo.
Vapaaehtoistyö yhdistyksessä joustaa elämäntilanteen mukana
Heidi ja Jiri vinkkaavat, että jos yhtään pohtii, sopisiko Vapaaehtoistyö Pelastakaa Lasten yhdistyksessä itselle, kannattaa tulla rohkeasti tutustumaan.
”Mitään sitoutumispakkoa ei ole, ja aikaa voi antaa joustavasti elämäntilanteen mukaan”, he sanovat ja muistuttavat, että vapaaehtoisena voi hyödyntää omia vahvuuksiaan ja toisaalta kehittää itseään.
Sekä Jiri että Heidi ovat tehneet yhdistyksessä viestintää, ja aikaa järjestötoimintaan kuluu vaihdellen: välillä 2–3 tuntia viikossa, välillä kuukaudessa.
Järjestössä pääsee auttamaan ihmisiä konkreettisesti, mutta myös yhteisöllä suuri merkitys. ”Meillä on tosi kiva porukka, ja aina on hauskaa”, Jiri toteaa.
Heidin mukaan joukolla tekeminen tuo myös toivoa. ”Tulee olo, että kyllä vaikeuksistakin selvitään, ja yhdessä voimme saada aikaan muutoksia”, hän sanoo.
Molempien viesti on sama: ”Tämä antaa paljon enemmän kuin ottaa.”
Teksti Sanna Jäppinen
Kuva Minna Vainio
