Tukiperhetoiminta alkoi meillä halusta auttaa. Vuosien varrella siitä kasvoi kuitenkin jotakin paljon suurempaa: yhteinen elämä, jossa ilo, arki, vaikeudet ja kasvu ovat kulkeneet rinnakkain. Pitkä tukisuhde on opettanut, ettei auttaminen ole vain antamista. Se on myös saamista, kiintymistä ja yhteyden rakentumista.
Tämän tekstin on kirjoittanut Pelastakaa Lasten tukiperheenä 12 vuotta toiminut Sanna.
Olen aina ajatellut, että silloin kun itsellä on mahdollisuus auttaa, tulee auttaa. Me jokainen tarvitsemme toisiamme ja toistemme apua elämässä. 26-vuotiaana lähdin innolla mukaan tukiperhetoimintaan heti, kun oma ikä riitti. Olin ajatellut, että tukiperhetoiminta olisi juuri oikea tapa auttaa ja nähdä konkreettisesti avun vaikutuksen toisen ihmisen elämässä. Ajatukseni olivat varmasti osin nuoren aikuisen suoraviivaisia, sillä elämän monimuotoisuus ei ollut vielä paljastunut minulle koko laajuudessaan.
Tukiperhekoulutus muodosti hyvän pohjan toiminnan aloittamiselle, ja olin helpottunut, kun saimme myös esittää toiveita siitä, millainen lapsi sopisi meille parhaiten. Toivoimme silloisen puolisoni kanssa sisaruksia, joilla ei olisi merkittäviä terveyshuolia. Ajattelimme, että näin lapset viihtyisivät parhaiten ja osaamisemme riittäisi.
”Jälkikäteen ajateltuna juuri tavalliset hetket ovat olleet kaikkein tärkeimpiä.”
Tutustuminen ja ensimmäiset tapaamiset olivat täynnä jännitystä molemmin puolin. Vei paljon aikaa ennen kuin pääsimme tutuiksi silloin 3- ja 5-vuotiaiden tukityttöjemme kanssa. Vähitellen yhteisiin viikonloppuihin muodostui oma rytminsä.
Mieleeni ovat jäänet erityisesti hetket, joissa tytöt pitivät laulu- ja tanssiesityksiä keskellä olohuonetta, uskalsivat ensimmäistä kertaa ostaa jauhelihaa kauppahallin tiskiltä tai saimme olla mukana rippijuhlassa iloitsemassa heidän kasvustaan.
Jälkikäteen ajateltuna juuri tavalliset hetket ovat olleet kaikkein tärkeimpiä. Ne ovat rakentaneet luottamusta hiljaa, ilman suuria sanoja. Olemme yhdessä mökkeilleet, kokkailleet ja leiponeet, matkailleet pakettiautolla, pelanneet lautapelejä satoja kertoja ja jännittäneet opintoihin pääsyä. Yhteisiin vuosiin on sisältynyt koko elämä pienoiskoossa. Olen pitänyt tapanani tehdä tytöille vuosittain valokuva-albumit yhteisistä hetkistä, jotta heillekin jäisi muistoja.
”Kaikkien näiden muutosten keskellä tukisuhde on jatkunut ja tuonut myös minulle jatkuvuutta.”
Yhteisten vuosien aikana myös oma elämäni on muuttanut muotoaan. Avioero, uusi avioliitto, lapsen syntymä sekä useat uudet kodit kaikkien muutosten keskellä ovat muokanneet elämääni. Kaikkien näiden muutosten keskellä tukisuhde on jatkunut ja tuonut myös minulle jatkuvuutta. Nykyään ajattelen perheeseeni kuuluvan neljä lasta, joista kaksi on tukilapsia. Lapset puhuvat toisistaan sisaruksina, ja ilmiselvästi he myös välittävät toisistaan.
Nyt, tukisuhteiden ollessa virallisen päätöksen lähellä, ajattelen sitä suurta onnea, joka meille kaikille on tullut tukiperhetoiminnan kautta. Vuosiin on mahtunut kasvua lapsesta nuoreksi, mutta myös suurta surua, teini-iän haasteita ja huolta tulevaisuudesta. Useat turvalliset aikuiset ovat vahvistaneet uskoa siihen, että elämä kantaa.
Joitakin aikoja sitten toinen tukitytöistämme halusi pysähtyä juttelemaan. Hän halusi sanoa kiitos kaikesta, kiitos siitä, mitä on saanut kokea. Vaikka en ole koskaan odottanut kiitosta, tämä hetki pysäytti minut tajuamaan, miten tärkeä yhteinen matkamme on ollut myös hänelle.
Pitkä tukisuhde on mielestäni erinomainen esimerkki yhteiskunnan tuesta, joka kantaa. Lapsen luottamuksen saaminen ei synny muutamassa tapaamisessa. Meidän tapauksessamme pitkään jatkunut tukisuhde on ollut merkityksellinen tuki elämän eri vaiheissa.
”Tukisuhde alkoi halusta auttaa, mutta kasvoi elämänmittaiseksi yhteydeksi.”
Itselleni tukiperhetoiminta on ollut juuri sitä, mitä toivoin, mutta myös paljon enemmän. Olen saanut omin silmin nähdä tuen vaikutukset elämään ja samalla oppinut valtavasti lasten ja nuorten elämästä ja ajattelusta. Olen saanut nauraa kippurassa hassutteluille ja elämänilolle. Ennen kaikkea olen saanut elämääni kaksi ihmistä, joiden kanssa toivon ihmissuhteen jatkuvan koko elämän.
Tukisuhde alkoi halusta auttaa, mutta kasvoi elämänmittaiseksi yhteydeksi.
