Lasten ja nuorten pelaaminen puhututtaa paljon: otsikoissa vilisevät huolet peliriippuvuudesta, ruutuajan kasvusta ja keskittymiskyvyn heikkenemistä. Pelaaminen nähdään riskinä, ja siitä puhutaan usein lähinnä asiana, jota tulisi rajoittaa. Harvemmin kysytään, mitä pelaaminen oikeasti merkitsee lapsille ja nuorille, tai mitä meidän aikuisten tulisi siitä heidän mielestään tietää. Päätimme siis Pelastakaa Lapsilla kysyä.
”En tiedä miten sanoisin tän hyvin, mutta mun mielestä pelaaminen laajentaa mielikuvitusta.”
”Tosta mielikuvituksesta tuli mieleen, mutta pelaaminen on vähän niinku kirjatki, että saa seurata toisen hahmon kautta maailmaa. Nii kyl se auttaa musta semmoseen muiden huomioon ottamiseen ja empatiaan.”
Pelaaminen ei ole vain passiivista ajanvietettä. Se tarjoaa hyvän tavan harjoitella vuorovaikutustilanteita, kehittää ongelmanratkaisutaitoja ja rakentaa identiteettiä. Siinä missä vanhemmat sukupolvet kohtasivat nuorisotiloilla tai vaikkapa pihapelien kautta, nykynuorista monet löytävät uusia kavereita verkkopeleistä. Monelle lapselle pelimaailma tarjoaa tilan, jossa kavereiden kanssa jutellaan, nauretaan ja ratkotaan mielekkäitä haasteita yhdessä.
Lasten ja nuorten viesti on yllättävän selkeä: he eivät kaipaa ensisijaisesti lisää kieltoja ja kontrollia, vaan enemmän kiinnostusta, tukea ja läsnäoloa. Nuorten puheissa pelaaminen näyttäytyy tavallisena harrastuksena muiden joukossa. Sillä tavoin sitä pitäisi myös kohdella.
”Aikuisten pitäis puhuu pelaamisesta lasten kanssa niinku muistaki harrastuksista.”
”Musta on kiva että mun vanhemmat kannustaa pelaamisessa ihan samalla tavalla ku ne kannustaa mun siskoa sen harrastuksissa.”
Useat nuoret kuitenkin tunnistavat myös pelaamisen riskit hyvin. He kertovat esimerkiksi, että pelaamista on joskus vaikea lopettaa, että joissakin peleissä kohtaa häiritseviä tuntemattomia ihmisiä ja että joissakin verkkoyhteisöissä näkyy selkeästi rasismia sekä muuta syrjintää. Suurin osa nuorista kokee, että epäasiallinen sisältö pitäisi pystyä poistamaan peliyhteisöistä tehokkaammin. Samalla myös turvallisten aikuisten läsnäolon merkitys korostuu.
”Ois hyvä jos vois puhuu vanhempien kaa jos on jotai outoa peleissä.”
”Kaikkien aikuisten pitäis puuttua kaikissa tiloissa rasismiin ja syrjintään paremmin.”
Liian usein jätämme nuoren yksin pelimaailman kanssa, koska emme hahmota, että monelle nuorelle se on yhtä todellinen tila, kuin vaikkapa nuorisotalo tai koulun piha. Emme kysy, mitä peleissä tapahtuu, keiden kanssa siellä ollaan tai millaisia onnistumisen kokemuksia nuorella on ollut. Näin menetämme tärkeän tilaisuuden olla läsnä ja ymmärtää.
”Mun äiti pelaa mun puhelimella välillä. Kivaa kun sitä kiinnostaa.”
”Musta on kivaa kun mun vanhemmat puhuu mun kanssa pelaamisesta.”
Nuorille tärkeintä ei näytä olevan se, pelaavatko vanhemmat itse, vaan se, että he ovat kiinnostuneita. Kaikilla nuorilla tätä kokemusta ei kuitenkaan ole. Yksi nuori kertoi suoraan: ”Mun vanhemmat ei varmaan ees tiedä mitä pelaaminen tai pelit on. Ois kiva jos niillä kiinnostais enemmän.”
Harva vanhempi jättäisi kokonaan huomiotta lapsensa onnistumiset muissa harrastuksissa, oli sitten kyse jalkapallosta, budolajeista tai baletista. Silti pelaaminen jää usein kodin keskusteluissa sivurooliin, vaikka monet nuoret pelaavat myös hyvin tavoitteellisesti. Vanhempien rinnalla nuoret arvostavatkin myös muita turvallisia aikuisia.
”Musta on kiva ku on nuoriso-ohjaajia jotka kans pelaa ja niiden kanssa voi jutella.”
Nuorille on tärkeää, että nuorisoalan ammattilaiset tarjoavat entistäkin enemmän tähän heille merkitykselliseen harrastukseen liittyvää toimintaa. Se tarjoaa turvallisen tilan, jossa tutustua muihin peliharrastajiin.
”Musta on kivaa että nutat järjestää pelitoimintaa ja että se on monipuolista. Että välillä saa vaan tulla rauhassa pelaan yksin, ja välil voi pelata kavereiden kans, ja välil on turnauksia.”
Ehkä pelaamiskeskustelun pitäisi siis alkaa uuden kysymyksen ääreltä. Sen sijaan, että kysymme vain, pelaavatko nuoret liikaa, meidän pitäisi kysyä ovatko turvalliset aikuiset riittävästi mukana nuorten pelimaailmassa? Ottavatko pelejä suunnittelevat aikuiset lasten ja nuorten tarpeet oikealla tavalla huomioon?
Tämä ei tarkoita, että huolta ei saisi olla. Toki on tilanteita, joissa pelaaminen vie liikaa aikaa, syrjäyttää unen, liikkumisen tai koulunkäynnin. Mutta niissäkin tapauksissa kyse on usein laajemmasta hyvinvoinnista, ei pelkästään peleistä.
Nuorten viesti on lopulta varsin yksinkertainen. Lopetetaan katsomasta vain pelattuja tunteja, ja yritetään muistaa katsoa myös ihmistä niiden tuntien takana.
Kirjoittaja: Mira Pohjanrinne, digitaalisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden asiantuntija, FAIR GAME -hanke, Pelastakaa Lapset ry
Tutustu FAIR GAME -hankkeeseen
FAIR GAME -hanke pyrkii tekemään verkkopelaamisesta turvallisempaa ja oikeudenmukaisempaa jokaiselle lapselle sekä suojelemaan heidän oikeuksiaan ja mielenterveyttään. Teemme tätä yhdessä lasten itsensä kanssa. He auttavat luomaan lapsen oikeudet paremmin huomioivia peliympäristöjä.
