Tukiperhe metsässä, kuva kenkien päistä

Niin vähällä paljon iloa

Kaisu ja Jari ovat toimineet tukiperheenä pienelle eskarilaiselle kuuden kuukauden ajan. Tässä tarinassa he kertovat omin sanoin, miten heidän arkensa on lähtenyt käyntiin lapsen kanssa ja mitä tukiperhetoiminta on tuonut heidän elämäänsä.


Meidän matkamme tukiperheeksi alkoi joulun 2023 jälkeen. Olimme silloin laittaneet joulumuistamiset lahjapuuhun omalla paikkakunnallamme, kuten olimme tehneet jo useampana vuonna aikaisemminkin. Jäimme kuitenkin pohtimaan, olivatko toiveet aidosti lasten esittämiä, sillä toivepuussa oli monia toiveita, jotka mietityttivät. Tuolloin tukiperheeksi ryhtyminen ei ollut vielä edes käynyt mielessämme.

Pienen ihmisen kokoinen aukko

Joulun välipäivinä somessa tuli vastaan ilmoitus, jossa Pelastakaa Lapset etsi uusia tukiperheitä. Heitin silloin miehelleni ajatuksen asiasta, ja jäimme pyörittelemään sitä mielessämme: meillähän olisi tilaa ja elämässä mahdollisuus, johon pieni ihminen sopisi. Elämäntilanteemme on sellainen, että oma veljessarjamme on jo muuttanut pois kotoa, ja elämme enimmäkseen kahdestaan.

Laitoimme yhteydenottopyynnön Pelastakaa Lapsille, ja pian sieltä soiteltiin. Puhelussa meille kerrottiin, mitä tukiperhetoiminta tarkoittaa ja mitä se edellyttää. Muutaman hetken yhdessä mietittyämme asiaa päätimme ilmoittautua tukiperhekoulutukseen.

Koulutus antoi hyvät eväät

Koulutus tehtävineen oli hyvä. Saimme paljon tietoa tukiperhetoiminnasta, lastensuojeluun liittyvistä asioista ja konkreettisia kokemuksia arjesta. Koimme koulutuksen aikana annetut tehtävät erittäin hyvinä. Molemmat pääsivät pohtimaan omaa vanhemmuuttaan sekä lapsuuteen liittyviä asioita. Puhuimme paljon tehtävien sisällöistä kahdestaan.

Pikkuhiljaa luottamus syntyi

Asiat etenivät meidän kohdallamme nopeassa tahdissa. Pian koulutuksen jälkeen saimme soiton omalta työntekijältämme Pelastakaa Lapsista, ja sovimme hänen kanssaan kotikäynnin. Vain pari päivää myöhemmin tuli puhelu, jossa kerrottiin, että meille on löytynyt tukilapsi!

Sovimme tutustumisen maaliskuiselle illalle, johon tukilapsi tuli äidin sekä Pelastakaa Lasten työntekijän kanssa. Sovimme tuolloin, että tukisuhde aloitetaan mahdollisimman pian. Meillä se tarkoitti jo saman viikonlopun lauantaita, jolloin haimme lapsen päiväkäynnille.

Alussa meitä jännitti, miten suhde lähtee etenemään, mutta päätimme, että me olemme mukana täydellä sydämellä emmekä luovuta. Ensimmäinen kerta oli jännittävä meille kaikille, mutta hyvin se meni, sillä olimme suunnitelleet tapaamiseen lapselle mieluisaan tapahtumaan osallistumisen.

Toinen kerta olikin jo yökyläreissu. Silloin sovimme yhden yön yli tapaamisen, sillä halusimme luoda hyvää pohjaa ja rakentaa luottamusta rauhassa.

Meidän näköisemme rutiinit

Siitäpä se lähti rullaamaan, ja nyt on olemme toimineet pienen ihmisen kanssa jo puoli vuotta.  Tukiperheenä toimiminen on antanut meille paljon iloa! Vähällä voi saada paljon hyvää aikaan. Lapsi on antanut meille paljon iloa, ja hänen kanssaan puuhailu saa unohtamaan arjen muut asiat. Lapsi on ollut mukana kaikessa arjen puuhastelussa: lumitöissä, leivonnassa, ruuanlaitossa, pihatöissä ja mökillä.  Ei ole sellaista asiaa, johon häntä ei olisi otettu mukaan.

Tukiviikonloput ovat rakentuneet niin, että perjantaina olemme hakeneet lapsen kotoa, vaihdellen aikaa joko aamupäivästä tai iltapäivästä sen mukaan mitä olemme suunnitelleet. Joskus olemme hakeneet myös päiväkodista.

Viikonloppujen rutiinit ovat muodostuneet meidän näköisiksemme. Perjantain aloitamme menemällä yhdessä kauppaan ostamaan ruuat ja vaihdamme kuulumiset. Kotiin palattuamme valmistamme ruoan ja puuhastelemme joko ulkona tai sisällä. Illalla iltarutiinit, kuten kaikkien pienten lasten kanssa ovat tärkeitä. Meillä se tarkoittaa saunaa, telkkarin katsomista, legoja, iltapalaa ja sitten unille. Ja aamulla hoidamme aamutoimet, ja siitä päivä käynnistyy.

Päivä- ja ruokarytmin säilyttäminen pienen tukilapsen arjessa on tärkeää. Kun lapsen rytmin oppii tuntemaan ja ennakoimaan viikonloppuina, homma on helppoa. Ei tule kiukkuja tai harmituksia.

Se ilo ja hymy!

Yhteistyö perheen ja Pelastakaa Lasten kanssa on ollut sujuvaa. Omalle työntekijälle on helppo soitella kuulumiset, eikä tarvitse olla edes huolia minkä takia soittaa, vaan voi vain jakaa iloa ja hyvää fiilistä viikonlopuista.

Pelastakaa Lasten tuki on ollut vahvaa, ja koemme, että meistä pidetään huolta. Tärkeä osa tukiperheenä toimimisessa on luottamus ja hyvä yhteishenki oman työntekijän kanssa, ja meillä ne ovat toimineet hyvin.

Tukiperheenä toimiminen on ollut meille yhteinen asia, johon molemmat olemme sitoutuneita. Se on myös tuonut elämäämme uuden tärkeän roolin. Olemme jutelleet asian merkityksestä paljon tuttavien ja ystävien kanssa.

Parasta tukiperheenä olemisessa on ollut pienen ihmisen luottamus meihin sekä aito ilo ja hymy yhteisestä tekemisestä. Toivomme, että tämä luottamus ja yhteinen jaettu ilo jatkuvat vielä pitkään. Hän on osa meidän perhettämme.


Tekstin kirjoittajat: Kaisu ja Jari Valle