Kriisit ovat osa elämää ja meillä ihmisillä on taitoja ja tietoa miten selviytyä niistä. Henkilökohtaiset kokemukset, selviytymis- ja sopeutumiskeinot vaihtelevat huomattavasti. Kriiseissä tilanteet ja tunnelmat vaihtuvat nopeasti. Selviytymisessä on tärkeää arjen rutiinien ylläpitäminen.

Kriisit ovat järkyttäviä ja ahdistavia usein äkillisiä, arkea rikkovia mullistuksia. Ihminen joutuu tilanteeseen, jossa aikaisemmat kokemukset eivät aina riitä uuden, äkillisen tilanteen ymmärtämiseen, sen psyykkiseen hallitsemiseen ja siitä selviytymiseen.

Lapset ja kriisin kohtaaminen

Kriisit voivat vaikuttaa lapsiin voimakkaasti. Kriisi on äkillinen ja odottamaton tapahtuma, jossa lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.

Lapset myötäelävät toisten lasten hätää, monet ovat huolissaan siitä, ovatko he itse ja heidän läheisensä turvassa? Lapsi on myös voinut juuri palata perheineen kriisialueelta tai hänellä on kriisialueella läheisiä ihmisiä, joista hän on huolissaan. Lapsella itsellään saattaa olla muistoja tai kokemuksia vastaavista kriiseistä, jotka nousevat mieleen tapahtumien myötä.

Aikuisen on tärkeä seurata, kuinka lapsi reagoi kriisiin tai kriisistä kertovaan mediatulvaan, kuunnella lapsen kysymyksiä ja antaa niihin rehellisiä vastauksia ja lohduttaa. Ja miettiä, onko jotain, mitä voisi yhdessä tehdä auttaakseen hädässä olevia.

Kuinka aikuinen voi tukea lasta kohtaamaan ikäviä tapahtumia ja tilanteita:

  • Ole läsnä lapsen ja nuoren kokemuksissa. Kuuntele ja puhu tapahtuneesta.
  • Kannusta lasta ja nuorta puhumaan ja kertomaan tunteistaan, auta lasta löytämään sanat, jos hän ei itse osaa tai pysty. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja ne täytyy käsitellä.
  • Suojele liialliselta mediatulvalta; tv-uutisilta, nettisisällöiltä.
  • On lupa olla surullinen. Surulle pitää antaa myös aikaa. Vaikeneminen ja asian unohtaminen eivät ole hyviä keinoja selvitä surusta.
  • Mikäli lapsi reagoi rajusti, apua kannattaa aina hakea ja sitä on myös saatavilla.
  • On tärkeää nähdä positiivisesti tulevaisuuteen.

Lapselle, kun joku ikävä tapahtuma järkyttää sinua

  • Puhu tapahtuneesta turvallisen aikuisen kanssa.
  • Kaikki tunteet ovat sallittuja ja ne täytyy käsitellä.
  • Suojele itseäsi liialliselta mediatulvalta; tv-uutisilta, nettisisällöiltä. Kaikkea ei ole pakko katsoa.
  • On lupa olla surullinen. Surulle pitää antaa myös aikaa. Vaikeneminen ja asian unohtaminen eivät ole hyviä keinoja selvitä surusta.

Katso myös: Lapset ja rasismin kohtaaminen