Ajatustenvaihtomme ja blogin kirjoittaminen sai alkunsa tavattuamme toukokuussa 2025 nuoren aikuisen, joka itsenäistyi jo viime vuosikymmenen lopulla oltuaan yli viisi vuotta sijoitettuna lastenkodeissamme. Kohtaaminen sai meidät pysähtymään ja pohtimaan Pelastakaa Lasten lastenkodeissa tehtävän pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen työn merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä.
Jälleennäkeminen vuosien jälkeen
Nuori otti meihin yhteyttä. Hän halusi tulla käymään ja tapaamaan tuttuja pitkästä aikaa. Tapasimme Vantaan Viiripolulla, nykyisissä erityislastenkodeissa Kaislassa ja Pärskeessä. Sijoituksen aikaan samoissa tiloissa toimivat lastenkoti Tyrsky ja erityisnuorisokoti Pärske.
Nuoren aikuisen saapuessa tunnelma oli oikein mukava. Hän kysyi heti eteisessä, saako halata. Halattiin ja taputeltiin selkää jälleennäkemisen koittaessa.
Kahvipöytään istuessamme alkoi saman tien puheensorina ja vanhojen muistelu yhdessä. Pöydän ääressä meitä istui kolme: entinen asiakas ja kaksi työntekijää. Olimme molemmat vuosia mukana nuoren arjessa, ja yhteisiä muistoja kertyi paljon. Vaihdoimme kuulumiset myös perheen suunnasta ja saimme terveisiä: kotona oli yhdessä muisteltu sijoitusaikaa jo ennen tapaamistamme.
Yhteisiä muistoja
Jaoimme yhdessä muistoja vuosien varrelta: arkea, yhdessäoloa, silloisia työntekijöitä ja omaohjaajia sekä muita nuoria. Paikkansa nuoren muistoissa oli erityisesti retkillä ja lomailuilla, joihin liittyi paljon aikuisen läsnäoloa ja kiinnostusta sekä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä muiden nuorten kanssa. Nuori muisteli tarkkaan retkeä, jolloin koko porukka lähti mökiltä jäätelölle Savonlinnaan, kun yhden nuoren ranteeseen tarttunut ongenkoukku vaati piipahduksen paikallisessa terveyskeskuksessa.
Toki yhteisöllinen arki muiden nuorten kanssa sai myös osansa pohdinnassa. Vuosiin mahtui mukavien muistojen lisäksi myös haastavia hetkiä. Nuori muisteli kokemuksiaan kiusatuksi joutumisesta yksikössä ja koulussa. Hän toi esille, että koki aikuisten puuttuneen, selvitelleen ja tukeneen häntä selviämään tilanteista. Sijoituksen varrelle mahtui myös muutamia haastavia rajoitustilanteita. Nuori muisteli tilanteita nyt ymmärryksellä, että päätöksiä ja rajoituksia tehtiin hänen auttamisekseen ja tukemisekseen. Pitkä ja suunnitelmallinen itsenäistymisvaihe sekä toistuvat asumisharjoittelut olivat nuoren mukaan ratkaisevassa osassa hänen siirtyessään kohti itsenäisempää elämää sijoituksen päättyessä.
Työn vaikuttavuus näkyy ajassa
Nuoren kertomana kävi hyvin esiin se, että työllämme lastensuojelun sijaishuollossa on suuri vaikuttavuus, mutta se tulee näkyviin mahdollisesti vasta vuosien päästä. Oli mahtavaa kuulla nuorelta itseltään meidän yhteisen taipaleemme merkityksestä hänelle ja hänen kokemastaan välittämisestä, jossa ”rajat ja rakkaus” olivat sopivassa tasapainossa.
Kahvitteluhetken jälkeen kiertelimme vielä yhdessä tilat molemmissa yksiköissä ja pihamaalla, muistelimme sekä vertailimme entistä ja nykyistä ympäristöä. Vanhat omat huoneet tuli muistelluksi molemmissa taloissa ja havaittiin myös, että pihan kota oli muuntunut pizzeriaksi sekä varasto kuntosaliksi.
Pihalla juuri ennen lähtöään nuori totesi, että ”ilman niitä vuosia täällä, en mä olisi nyt tässä missä olen; amiksesta valmistuneena ja töitä ja jatkokoulutusta hakemassa”. Tämä kiteyttää vahvasti nuoren kokemusta sijoitusajan merkityksellisyydestä ja vaikutuksista hänen elämäänsä.
Onnistuminen jäi mieleen, mutta miten tästä eteenpäin?
Oli hienoa saada jälkikäteen kuulla palautetta työntekijöidemme tekemästä työstä ja syntyneestä asiakaskokemuksesta yhteisesti muistellen.
Tällainen onnistumistarina laittaa meidät myös miettimään nykyhetkeä. Hyvinvointialueiden haastava taloustilanne ja säästöpaineet herättävät meissä huolen: saavatko kaikkein eriarvoisimmassa asemassa olevat lapset, nuoret ja perheet nykyään ja tulevaisuudessa pitkäjänteistä, oikea-aikaista ja tarpeidensa mukaista tukea?
Kirjoittajat (kuvassa vasemmalta oikealle):
Kaj Lähteenmäki ja Sami Köykkä
Kaj toimii nykyisin erityislastenkoti Kaislan johtajana ja Sami perhekuntoutusyksikkö Tyrskyn johtajana.
Blogin tapahtumien aikaan Kaj ja Sami työskentelivät johtaja-vastaava ohjaaja työparina silloisissa lastenkoti Tyrskyssä ja erityisnuorisokoti Pärskeessä.
