Avioeron jälkeen kolmen lapsen huoltajaksi jäänyt Riikka huomasi, ettei aika vain riitä tarjoamaan lapsille kahdenkeskisiä hetkiä, kuten aiemmin. Sporttikummia haettiin tähän hätään sekä pojalle että tyttärelle.
”Työkaverini lapsella oli sporttikummi. Siitä on jo vuosia, mutta oman elämäntilanteen muututtua, tämä toiminta muistui mieleeni. Pojalle hain hänen toiveestaan miespuolista sporttikummia. Ei löytynyt miestä, löytyi Saara”, äiti Riikka kertoo.
Saaraa naurattaa ja hän toteaa:
”Olin itse vähän epävarma, kelpaanko minä, kun kerran miespuolista sporttikummia toivottiin. Olen sittemmin saanut kuulla, että pärjään oikein hyvin, enkä menisi enää vaihtoon.”
”Sporttikummipojan kanssa toimimme, emme niinkään juttele”, Saara jatkaa. “Mutta tiedän, että osaamme ja voimme puhua, mikäli sellaiseen on erityinen tarve, mikä on tärkeä tieto. Me urheilemme yhdessä, kierämme museossa tai tutustumassa erilaisiin kiinnostaviin kohteisiin. Taidamme molemmat olla enemmän sellaisia pohdiskelevia tyyppejä”, Saara tuumii.
Avuksi ei rasitteeksi
Ennakkoon Riikkaa oli hieman arveluttanut, että mitäpä sitten, jos tuleva sporttikummi olisi luonteeltaan ailahtelevainen. Seuraisiko sporttikummihommasta lisää henkistä kuormittavuutta. Hänellä kun oli elämässään henkistä kuormaa aika paljon sillä hetkellä.
Saaran omat ajatukset puolestaan olivat kuin tehty poistamaan Riikan huolet. Saara sanoo päättäneensä jo sporttikummitoimintaa harkitessaan, että hän haluaa olla perheen arjen keventäjä, ei lisäkuorma.
”Olen se, joka on aktiivinen. Sovin tapaamiset ja selvitän ovatko tekemiset Riikasta ok. Riikan ei siis tarvitse muistaa meidän suhteemme mitään. Hän vain kuittaa, ok. Olemme sporttikummilapseni kanssa tällä tavoin omatoimisia ja itsenäisiä. Tapaamme kaksi, kolme kertaa kuukaudessa, molempien perheiden tilanteen mukaan. Sporttikummilapsen kanssa vietän aikaa pari tuntia kerrallaan.”
Tämä menee hyvällä tavalla iholle
Riikka sanoo, että sporttikummien saaminen on merkinnyt koko perheelle pelkästään hyviä asioita. Merkittävin lienee Riikan ja Saaran välinen luottamus ja avoimuus. Asioista sovitaan selkeästi. Pelisäännöt on päätetty yhdessä. Lapsilla on äidin lupa puhua perheen asioista myös sporttikummeille. Sporttikummin tehtävä on olla lapsen kanssa toimiva aikuinen. Kotikäynnit tai yökylät eivät sporttikummin toimenkuvaan kuulu.
”Saatan todella rentoutua, kun saan hetkeksi tauon lasten tarpeista ja toiveista. En joudu murehtimaan, kuinka heillä sujuu. Heillä sujuu aina niin loistavasti. Poikani tulee kerta toisensa jälkeen hyvällä mielellä tapaamisista kotiin, vaikka kotona olisi lähtiessä ollut pientä kränää. Kotiin tullessa hän saattaa todeta, että puhui jo sporttikumminsa kanssa. Selvästikään kaikki asiat eivät ole äidin korville”, Riikka nauraa.
Ihmisenä toiselle
Riikka ja Saara ovat oppineet arvostamaan toinen toisiaan. He ovat myös päässeet valitsemaan toisensa. Saara lähetti Riikalle itsestään alkuesittelyn ja kuvan, joten Riikka tiesi jo jotain sporttikummista ennen toiminnan alkua. Sporttikummi puolestaan tiesi Riikasta ja lapsista heidän hakemuksensa perusteella.
Riikalle on ollut tärkeää se, että hänen on turvallinen ja luottavainen olo, kun esikoinen lähtee sporttikummin matkaan. Saara taas sanoo ymmärtävänsä hyvin, millaista kolmen eri ikäisen lapsen yksinhuoltajuus voi olla, kun yksi aikuinen vastaa kaikesta arjen pyörittämisessä.
Sporttikummitoiminnan hyvä puoli on sen joustavuus. Tapaamiset sovitaan tapaaminen kerrallaan.
Teksti Raili Mykkänen Kuva Mira Ahlstedt
