Kokoa ja ymmärrä

Tässä vaiheessa kootaan yhteen ja analysoidaan edellisessä vaiheessa kerätty tieto. Huomioi erityisesti, että aineistossa säilyy lapsen näkökulma. Ole tarkkana! Analysoijan omat ennakko-oletukset vaikuttavat helposti tulkintaan. Varo, ettet lähde niiden pohjalta valikoimaan ja tulkitsemaan aineistoa liian pitkälle, jolloin lapsen näkökulma katoaa.

Vältä edellä mainittu sudenkuoppa:

1. Tiedosta omat sekä organisaatiosi ennakko-oletukset. Voit lisätä tietoisuutta ennakko-oletuksista esimerkiksi kirjoittamalla niitä ylös tai pyytämällä kollegaa haastattelemaan sinua niistä.
2. Tee analyysia yhdessä toisten, eri näkökulmista asiaa tarkastelevien
3. Käsittele tietoa useamman kerran: toisinaan se näyttää erilaiselta pienen tauon jälkeen.
4. Pysähdy aineistossa tietoisesti sen ääreen, mikä yllättää ja hämmästyttää, herättää tunteita, eikä tue ennakko-oletuksiasi.
5. Pyydä lapset työvaiheeseen mukaan tai pidä lasten tuotoksia ja sanavalintoja esillä.

Lasten kertomat asiat saattavat aikuisista tuntua joskus liian yksinkertaisilta ja konkreettisilta. Tällöin ne helposti ohitetaan ja teoretisoidaan kauaksi lapsen tarpeista ja kertomasta. Aikuinen saattaa myös vähätellä lapsen tuottaman tiedon merkitystä. Kiinnitä erityistä huomiota tällaisiin ajatuksiin.

Ole kiinnostunut niistä merkityksistä, joita lapset antavat asioille. Varmista, ettet tulkitse lasten tietoa liikaa. Lasten kertomat asiat liittyvät usein tiiviisti itse tilanteisiin eikä niitä siksi voi yleistää.

Tiedon käsittelyyn voi hyödyntää eri keinoja, esimerkiksi visualisointia, teemoittelua ja luokittelua. Luokittelussa ja teemoittelussa on hyvä säilyttää lasten käyttämiä sanoja ja ilmaisuja. Varmista, ettei jäsentäminen vie asioita liian yleiselle tasolle, jotta et kadota aineistosta jotain oleellista.

Esimerkki: Nuorilta kerätystä tiedosta tehdyt oivallukset

”Olimme valinneet kehittämishaasteeksi sen, että liian usein lapset eivät hae apua, koska pelkäävät, että heistä tehdään lastensuojeluilmoitus. Lähdimme kokoamaan asiakasymmärrystä siitä, millaisia mielikuvia lapsilla on lastensuojelusta. Kokosimme tietoa eri lähteistä erilaisilla menetelmillä. Meille tärkeää oli pitää tieto juuri siinä muodossa, kuin lapset olivat sen meille kertoneet tai kirjoittaneet.

Kokosimme kaikki lasten kertomat asiat ensin listaksi yhteen tiedostoon ja teemoittelimme ne sen mukaan, mistä asioista lapset puhuvat. Teemoja olivat esimerkiksi lastensuojelun asiakkaana olevat lapset, heidän vanhempansa, sosiaalityöntekijät ja lastensuojelun tilat. Huomasimme kuitenkin nopeasti, että tämä teemoittelu ei tuottanut meille uusia näkökulmia. Teimme teemoittelun uudestaan mind mapiksi siten, että teemoiksi nousivat ”mitä lastensuojelussa tehdään”, ”miksi lastensuojelussa ollaan” ja ”mikä lastensuojelun tarkoitus on”.

Tämän jäsennyksen avulla huomasimme, kuinka eri tavalla lapset puhuivat lastensuojelun asiakkuuden syistä, jos ne liittyivät lapsiin tai jos ne liittyivät vanhempiin. Lapsiin liittyvät syyt kuvasivat tekemistä eli jotain, mitä lapsi oli tehnyt. Vanhempiin liittyvät asiat kuvasivat sitä, millaisia vanhemmat ovat. Tästä oivalsimme, että yksi lastensuojeluun liittyvä pelko lapsilla on, että lastensuojelu leimaa vanhemmat jonkinlaisiksi.”

Esimerkki: Lasten työpajojen aineiston koonti

Kokosimme työpajan vetäjien kanssa lasten tuottamista aineistoista laajemmalle kohderyhmälle tietopaketteja. Käytimme erilaisia tiedon kokoamisen tapoja. Pidimme analyysin vähissä, ja huolehdimme että lasten käyttämiä ilmaisuja oli mukana. Jotta väärinymmärryksiltä vältyttiin, lisäsimme muutamia lapsilta saatuja tarkennuksia.

Aineostoa kertyi runsaasti ja jaottelimme niitä pienempiin osiin. Tässä näkyy yksi esimerkki lasten näkemyksistä lapsen oikeuksiin liittyen. Äänestystulokset vietiin taulukkomuotoon ja laadulliset vastukset jaoteltiin omiin ryhmiinsä. Tämän tiedon ensisijainen kohderyhmää olivat Lapsiystävällinen kunta prosessin aikuiset toimijat lasten rinnalla.