Heidi Hautalan haastattelu yritysvastuusta, huhtikuu 2021

Ihmisoikeudet toteutuvat jo monen vastuullisen yrityksen toiminnassa koko toimitus- ja tuotantoketjussa – miten itse näette, että lapsen oikeudet on saatu toteutumaan eurooppalaisten yritysten liiketoiminnassa?

Vielä tänäänkään ei ole täysin vakiintunut yritysten käytäntöihin, että myös niiden tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia. Tasan kymmenen vuotta sitten YK-maat päätyivät yksimielisesti sopimukseen (UN Guiding principles on business and human rights), jossa määritellään, että yritysten tulee kunnioittaa omassa toiminnassaan ihmisoikeuksia, samalla kun ensisijainen vastuu niiden puolustamisesta säilyy valtioilla. Muistan hyvin ajatelleeni tuolloin, että oli tapahtunut merkittävä läpimurto.

Heidi Hautala on vihreiden europarlamentaarikko ja toimii Euroopan parlamentin varapuheenjohtajana.

Tämän ajatuksen vieminen yrityksiä koskevaan sääntelyyn on ollut valitettavasti kovin hidasta. Onneksi EU on nyt ottanut aktiivisen roolin, ja sillä on mahdollisuus luoda jotain aidosti uutta, jolla on laajempaa vaikutusta.

EU on siis valmistelemassa yritysvastuudirektiiviä (Sustainable Corporate Governance). Kaikki me EU:ssa toimivat muistavat, että komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen pitää tärkeimpänä ja on todennut, että lapsityölle pitää olla nollatoleranssi, sillä lapsityössä tapahtuvat yritysmaailman kaikkein vakavimmat ihmisoikeusloukkaukset. Yrityksillä ei tähän asti ole ollut pakottavaa syytä vastuullisuuteen, ja erilaiset vapaaehtoisuuteen perustuvat keinot ovat paljolti markkinointia ja viherpesua. Yritysten hankinta- ja arvoketjut ovat usein pitkiä ja monimutkaisia, ja nyt niiden läpinäkyvyys halutaan taata koko arvoketjussa.

Miksi juuri nyt?

EU:n Green Deal on tässä vahva vaikutin, ja komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen haluaa edistää sitä kaikilla aloilla, myös EU:n ulkosuhteissa. Kansalaiset ovat havahtuneet siihen, että kuluttajina olemme vastuussa monista ihmisoikeusloukkauksista ja ympäristötuhoista kuten metsäkadosta. Komissio tutkiikin mahdollisuutta kieltää lapsi- ja pakkotyöllä tuotettujen tuotteiden pääsy EU:n alueelle, kuten on tehty muun muassa Yhdysvalloissa. Lisäksi myös yritysten keskuudessa on vahvistunut näkemys siitä, että niiden tulee toimia koko yhteiskunnan – ei pelkästään omistajiensa hyödyksi.

Minkälaisen arvosanan esimerkiksi suomalaiset kansainvälisesti toimivat yritykset sinulta saavat?

Tammikuussa julkaistun Valtioneuvoston tilaaman SIHTI-raportin perusteella suomalaisten yritysten ihmisoikeus- ja ympäristövastuullisuus eri toimialoilla on vielä enemmän puhetta kuin tekoja, toki poikkeuksiakin on. On myös käynyt ilmi, että vastuullisuus ei juurikaan näy yritysten palkitsemiskäytännöissä. Siitä huolimatta Suomen ja muiden pohjoismaiden elinkeinoelämän etujärjestöt ovat nyt takajaloillaan ja kavahtavat sitä, että EU puuttuisi yritysten rakenteisiin ja antaisi päätösvallan erilaisille viiteryhmille. Todellisuudessa mitään näin dramaattista ei ole tapahtumassa.

Viime aikoina on ilmennyt, että jopa suuret valtion ainakin osittain omistamat yritykset ovat jääneet kiinni vakavista ympäristötuhoista ja ihmisoikeusrikkomuksista. Esimerkiksi Outokumpu hankki ferronikkeliä Brasiliasta vaurioittaen vakavasti alkuperäiskansan elinoloja ja terveyttä. Tämä esimerkki osoittaa myös sen, että on ymmärrettävä, miten ympäristö ja ihmisoikeudet liittyvät yhteen. Pelkään, että tällaista ymmärrystä ja osaamista yrityksissä on vain vähän. Mikään ei velvoita yritysten johtoa huolehtimaan koko arvo- ja hankintaketjun vastuullisuudesta, ja tätä uudella yritysvastuulailla pyritään nyt muuttamaan. Muuten, jos se olisi ollut jo voimassa, Outokummulle ei olisi tapahtunut tuollaista vakavaa rikkomusta.

Lapsiköyhyyden poistaminen ja lasten suojelu ovat tärkeimpiä asioita meille Pelastakaa Lapset -järjestössä. Uskotteko, että yritysvastuulain voimaantulo auttaa lapsityön poistamisessa? Tämä vuosihan on YK:n lapsityön poistamisen teemavuosi.

Lapsityö on iso ongelma esimerkiksi kaakontuotannossa Länsi-Afrikassa. Nyt kuitenkin isot kaakaota raaka-aineenaan käyttävät makeisyritykset (esimerkiksi Hershey, Mars Wrigley ja Mondeléz) ovat mukana EU:n perustamassa kaakaokumppanuudessa, jossa pyritään saamaan lapset pelloilta kouluun ja lopettamaan metsäkato. EU:n ja tuottajamaiden päättäjät, työntekijäjärjestöt, kansalaisjärjestöt sekä Afrikasta että Euroopasta pohtivat suklaafirmojen kanssa myös, miten köyhille kaakaontuottajille saataisiin elämiseen riittävää palkka. Siitähän paljon riippuu, että lapset eivät ole koulussa. Taustalla on se, etteivät nämä firmat pysty katsomaan asiakkaitaan enää silmiin, koska lapsityö on saanut entistä enemmän huomiota ja kuluttajat kavahtavat sitä. Haluaisin, että EU käyttäisi enemmän kehitysyhteistyövarojaan tällaiseen yhteistyöhön. Kansainvälinen yhteisö on lisäksi jättänyt kehitysmaat pahasti jälkeen rokotustahdissa, mikä varmasti osaltaan pahentaa lapsityöongelmaa.

Korona on vienyt koulutuksen isolta osalta maailman lapsia, eivätkä monet lapset ole palanneet kouluihin maissa, joissa koulujen ovet ovat auenneet. Onko tulevassa yritysvastuulaissa otettu kantaa myös lapsen oikeuksiin saada käydä koulua?

Kaakaoesimerkki osoittaa, että valtioiden ja yritysten pitää tehdä kunkin oma osuutensa ja yhdistää eri keinonsa, jotta koulunkäynti olisi kaikille lapsille mahdollista. On pystyttävä puuttumaan juurisyihin eli lapsiköyhyyteen. Jos perheet eivät saa elämiseen riittävää palkkaa (minimum living wage), niin lapset joutuvat töihin.

Uskotteko, että lailla saadaan muutettua rakenteita ja asenteita esimerkiksi tuotantomaissa entistä paremmin?

Tämä on erittäin tärkeää. Ei riitä, että saamme eurooppalaisina kuluttajina itsellemme hyvän omantunnon, vaan pitää nimenomaan löytää tapoja parantaa oloja tuotantomaissa.

Entäpä, jos esimerkiksi kiinalaiset yritykset eivät sitoudu samoihin tavoitteisiin, kiellämmekö niiden toimimisen EU:n alueella?

Lakien rikkomisella on aina seuraamuksensa. Kun Kiina ei tunnusta tai ei ole tunnistavinaan pakkotyötä ja muita työelämän kansainvälisten sopimusten loukkauksia, jää se vaihtoehto, että eurooppalaisten valtioiden tulee estää niiden toimiminen alueellaan. Eurooppalaiset yritykset voivat myös valvoa ja ilmoittaa väärinkäytöksistä, ja siten auttaa lain toteutumisessa.

Osaatteko arvioida, miten nopeasti yritysvastuulaki voisi mahdollisesti tulla voimaan?

Lakia on valmisteltu nyt pitkälle. Euroopan parlamentti, joka on jäsenmaiden eli neuvoston rinnalla lainsäätäjä, on antanut oman ehdotuksensa maaliskuussa. Euroopan komission esitystä odotetaan jo kesäkuussa. Saattaa olla, että esitys kohtaa vastustusta nimenomaan neuvostossa niiden jäsenmaiden taholta, joissa keskustelua yritysvastuusta ei juurikaan ole ollut, ajattelen lähinnä Keski- ja Itä-Euroopan maita. Toivon, että erehdyn. Euroopan parlamentti käsittelee sitten vuorostaan komission esityksen. Uskon, että Ranskan puheenjohtajakaudella vuoden 2022 alkupuoliskolla laki etenee, ehkä se jopa hyväksytään. Onhan Ranska se EU-maa, jossa ainoana on jo kolme vuotta ollut voimassa tavoittelemamme kaltainen kansallinen yritysvastuulaki.

Lue aiheesta lisää: Yritysvastuusääntely etenee EU:ssa