Vanhemman ja lapsen suhde on ainutlaatuinen, se ei ole korvattavissa julkisilla palveluilla.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n johtaja Ilkka Oksala ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto tarttuvat mielipidekirjoituksessaan tärkeään aiheeseen (AL 4.2.).
Tulevaisuutemme kannalta on keskeistä, miten voivat lapset, nuoret, nuoret työikäiset ja perheet, joissa lapset ja nuoret kasvavat. Kuten edellä mainitut kirjoittajat toteavat, aikuisten tehtävä on huolehtia perheiden hyvinvoinnista.
Onko vanhemmuuden ja perheen merkitys mielenterveyden tyyssijana menettänyt sille kuuluvan aseman yhteiskunnassamme? Piileekö jossakin pinnan alla ajatus, että yhteiskunta palveluineen kykenee tarjoamaan lapselleni jotain enemmän ja parempaa kuin oma vanhempi? Jos näin olisi, vastuu kuuluisikin ensi sijassa yhteiskunnalle. Tällainen ajattelumalli voi pahimmillaan syödä nuorten vanhempien uskoa omaan onnistumiseensa vanhempana.
Vaikka maailma on muuttunut nopeasti, lasten perustarpeet ovat pysyneet samoina halki aikojen: riittävä ravinto, lepo, liikunta, turvallisen aikuisen fyysinen ja emotionaalinen läsnäolo sekä hyväksyvä ja kannustava, vastavuoroinen vuorovaikutus. Vanhemman ja lapsen välinen suhde on ainutlaatuinen ja arvokas, se ei ole korvattavissa julkisilla palveluilla. Vanhemmuuteen tarvitaan kuitenkin lisäksi aina tukea läheisiltä, vertaisilta ja yhteisöltä, myös yhteiskunnalta. Riittävä vanhemmuus turvaa lapsen kehityksen ja kaukaa viisas yhteiskunta turvaa vanhemmille mahdollisuuden hyvään vanhemmuuteen.
Turvallinen suhde vanhemman ja lapsen välillä mahdollistaa oppimisen, se kantaa pelkojen, pettymysten ja ahdistusten yli. Turvallisuus edellyttää rajojen asettamista ja pettymyksistä selviämistä. Varsin pitkään vastuu on vanhemmalla, lapsen aivojen kypsyessä valmiiksi vasta varhaisaikuisuudessa. Liian varhainen vastuu on lapselle kuormittavaa ja turvatonta. Lapsen kehitystehtävänä on toistamiseen testata, onko vanhempi turvallinen. Toimivassa perheessä käydään jatkuvaa dialogia, mutta vastuu säilyy vanhemmilla.
Neuvola-, varhaiskasvatus- ja koulu järjestelmämme antavat vanhemmuuteen tukea. Mukana työssä ovat seurakunnat ja järjestöt. Lisäksi julkiset palvelut, kasvatus- ja perheneuvonta, perheohjaus ja perhetyö auttavat, jos niitä on saatavilla oikea-aikaisesti. Riittämättömät resurssit vanhemmuudessa tai palvelujärjestelmässä voivat johtaa perheiden pahoinvointiin ja mielenterveysongelmiin.
Yhtenä vaikuttavana vaihtoehtona mielenterveyden tukemiseen työikäisen väestön ja lapsiperheiden kohdalla yhteiskunnan tulisi lisätä perheterapiapalvelujen tarjoamista matalalla kynnyksellä. Perheterapiassa voimavarat ja pulmakohdat nähdään suhteissa perheenjäsenten välillä, ei niinkään yksilöissä. Perheterapiaa voi saada myös Kelan tukemana kuntoutuksena ja sitä tulisi olla laajasti tarjolla julkisissa peruspalveluissa.
Virpi Vaattovaara
sosiaalityöntekijä (el.), perheterapeutti ja lastensuojelun edunvalvoja, Pirkanmaan perhe- ja paripsykoterapiayhdistyksen hallituksen jäsen, Tampereen Pelastakaa Lapset ry:n hallituksen jäsen
Alkuperäinen artikkeli Aamulehdessä 10.2.2025: Maailma on muuttunut nopeasti..
