Palaa verkkolehden etusivulle

Tue oikeutta kuulua porukkaan

Pelastakaa Lasten toiminnassa mukana olevat lapset kertovat, ettei rasismi suinkaan kohdistu vain maahanmuuttajiin, vaan sitä kokevat myös täällä syntyneet ja kasvaneet lapset ja nuoret. Kansainvälisen adoption kautta suomalaisiksi tulleet kertovat monista toistuvista tavoista, joilla heidän suomalaisuuttaan ja suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumista kyseenalaistetaan. Myös silloin, kun lapsi on syntyperäinen suomalainen, mutta hän saattaa jatkuvasti kuulla, kuinka hänen toivotaan lähtevän Suomesta. Varsinkin kun lapsi eroaa ulkomuotonsa vuoksi valtaväestöstä, rasismin kohteeksi joutuminen on valitettavan arkipäiväistä.

Tiesitkö, että rasismia kokevalla lapsella tai nuorella saattaa tosiasiallisesti olla vain muutamia harvoja paikkoja tai elämänalueita, jotka olisivat aidosti vapaita rasismista? Rasistista huutelua ja kiusaamista ei koeta vain poikkeavan ulkoisen olemuksen takia, pelkkä puheen intonaatio saattaa laukaista rasistisen toisen persoonaan kohdennetun rasistisen määrittelyoikeuden.

Rasismin kokemukset voivat olla lapselle hämmentäviä

Rasistisen asenteen ilmapiirissä lapsen kuuluminen paikallisyhteisöön ja koko yhteiskuntaan saatetaan kyseenalaistaa. Hänen perhettään saatetaan halveksia. Tällaisella kohtelulla on valitettavasti myös vakavia seurauksia lapsen tai nuoren itsetuntoon ja hyvinvointiin.

Juuri rasismin kokemukset tekevät elämänpiiristä turvattoman: koskaan tai missään ei voi olla täysin suojassa epäasialliselta kohtelulta. Rasismin kokemukset ovat myös jatkuvia ja uuvuttavia muistutuksia omasta erilaisuudesta. Jokainen lapsi haluaa olla ihan “tavallinen” ja samanlainen kuin muutkin, ja ihan yhtä ok kuin kaikki toisetkin.

Keskusteluissa unohtuu rasismia kokevan lapsen näkökulma

Julkisuudessa esiin nousseita lapseen kohdistuvia rasistisia solvauksia on saatettu pitää vain yksittäisen ajattelemattoman tai muuten hetken mielijohteesta arvostelukykynsä menettäneen aikuisen sinänsä vähäpätöisenä tekosena.

Lasten ja nuorten arjessa rasismi voi olla jokapäiväistä, mutta piiloon jäävää. Aikuiset, jotka eivät itse ole kokeneet rasismia, saattavat luottaa mielikuvaansa siitä, ettei lähipiirissä ole rasistista käyttäytymistä. Ajatuksella, kyllähän sellaisen nyt tajuaisi. Aikuisten ajatuksissa rasismi saatetaan mieltää vain julkisena kiusaamisena ja väkivaltana, jonka takana on jokin korostuneen selkeä rasistinen motiivi.

Lapselle ja nuorelle rasismi on paljon hienovaraisempaa. ”Et ole kelpaava” -asenteesta voidaan kertoa katsein, kohtelemalla hieman eri tavalla kuin toisia, kertomalla loukkaavia vitsejä (ja mitätöidä satuttava heitto hokemalla ”vitsi, vitsi, vitsi”), haukkumalla avoimesti tai vihjaillen tai sulkemalla pois ryhmästä joko selkeästi osallistuminen kieltämällä tai ikään kuin unohtamalla vaivihkaa ulkopuolelle.

Arjen rasismi ei todellisuudessa ole vain ääritapauksia ja väkivaltaa, vaan usein uuvuttavaa ja toistuvaa muistutusta siitä, että ei kuulu samaan porukkaan muiden kanssa. Lapsen tai nuoren arjessa kokema rasismi voi myös jatkua netin yhteisöissä. Tai sitä voidaan toteuttaa ainoastaan netissä, turvallisesti aikuisten havaintokentän ulkopuolella.

Rasismi on asennevamma

Rasistinen puhe ja toiminta kyseenalaistavat kaikille kuuluvia ihmisoikeuksia. Tällaisessakin tapauksessa rasismiin tulee puuttua. Rasismin ilmenemistä ei tule hyssytellä, sillä se ei poistu itsestään.

Rasismista puhuminen ja sen pohtiminen sinänsä antavat tilaa rasismin kokemusten käsittelyyn.

Rasistisesta kohtelusta selviytyminen ja sen vastustaminen eivät ole vain rasismia kokeneiden tehtävä. Arjen rasismin näkyväksi tekeminen on yhtä tärkeää kuin rakenteellisen rasismin osoittaminen.

Teksti Heli Markkula ja Satu Kanninen

Pelastakaa Lapset -verkkolehden etusivulle