Terveisiä lomakodista

Terveisiä lomakodista

Helmin ja Hiljan vierailut lomakodissa Johannan ja Jussin maatilalla ovat kaikille ilonaihe.  Alkuun tavattiin juuri niin kuin sopimukseen oli kirjattu, mutta nyt lomakodissa kyläillään vapaammin.

Teksti ja kuvat: Raili Mykkänen

Sade on juuri tauonnut ja maalaistalon pihalla alkaa taas olla liikettä. Lomakotilaiset Helmi, 14, ja Hilja,10, ovat hakemassa ponia haasta. Koiranpenikka pinkoo hevoslaidunta kohden ja tallissa Johanna Sianoja pesee vasta ajosta tulleita ravureitaan. Jussi on metsähommissa.

Poni satuloidaan ja tytöt alkavat puuhata sille päiväliikuntaa. Johanna saa hevoset hoidettua ja tulee tarkistamaan ponin satulan istuvuuden. Sitten pihalla alkaa ratsastus, joka saa vanhankin koiran liikkeelle.

”Kavereille sanon, että me mennään maalle, kun ollaan tulossa tänne. Olen harrastanut ratsastusta, niin juuri hevoset saivat minut innostumaan juuri tästä lomakodista”, Helmi täsmentää.

Johannan ja Jussin vapaaehtoinen suurperhe

Johanna Sianoja on ammatiltaan raviohjastaja ja hän saa toimeentulonsa hevosista. Johanna koki eräänlaisen herätyksen ollessaan 18 ikäisenä lomittajana maatilalla, jossa oli perheen omien lasten ja eläinten lisäksi sekä sijaislapsia että lomalapsia. Tämä monenlaisten ihmisten luoma vapaaehtoinen suurperhe teki häneen syvän vaikutuksen ja nykyään hänenkin perheensä elää samalla tavalla.

”Sen kanssa on hyvä olla tarkkana, että oma elämäntapa ja lomakotiin tulevien lasten kiinnostukset kohtaavat riittävästi. Sääntöjä minulla on kolme, mutta niistä pidän kiinni. Ketään ei lyödä. Rumia ei puhuta. Aikuisen sanaa on uskottava. Näkemykseni on, ettei lomakodissa tule tarvita tämän kummoisempia sääntöjä. Peruskäytöstavoilla tulee pärjätä puolin ja toisin”, kertoo Johanna lomakotitoiminnasta.

Helmi ja Hilja ovat käyneet samassa lomakodissa jo yli viisi vuotta.

Lomakodit vanhemmuuden tukena ja lasten ilona

Helmin ja Hiljan vanhempien erottua isä ja molemmat isovanhemmat jäivät sen verran etäälle uudesta asuinpaikasta, että ajatus lomakodista vaihtoehtoisena mummolana tuntui mielekkäältä. Lomakodin tarkoitus on toimia vanhemmuuden tukena, tarjota virkistymisen mahdollisuus lapselle ja antaa omaa aikaa vanhemmille.

”Ai kysytkö sinä, kuinka tärkeä tämä paikka on minulle kymmenestä nollaan? Oliko kymmenen niin kuin tosi tärkeä? No kymmenen totta kai”, Helmi sanoo.

”Silloin kun olin viisi vuotias, silloin minulla tuli iltaisin koti-ikävä, vaikka päivällä en ollut muistanut äitiä lainkaan. Kun äiti tuli hakemaan, tuli taas itku, kun en olisi halunnut lähteä pois, Hilja muistelee.

Uusia tapaamisia onkin kertynyt ensimmäisen jäähyväisvilkutuksen jälkeen tasaiseen tahtiin, eikä loppua näy.

”Silloin kun ihmisten kemiat kohtaavat, siitä alkaa rakentua ihmissuhde, eikä sellaista ole mitään syytä purkaa. Sehän on rikkaus saada seurata näin mukavien nuorten naisten kasvua ja kehitystä”, Johanna toteaa ja nostaa pöytään Helmin ja Hiljan leipomaa porkkanakakkua.