Myönteisen tunnistamisen yhteistä tarkastelua päiväkodissa

Myönteisen tunnistamisen yhteistä tarkastelua päiväkodissa

Tavoite: 

Tavoitteena oli oppia, mitä myönteinen tunnistaminen päiväkodissa konkreettisesti tarkoittaa lasten, vanhempien ja työntekijöiden näkökulmasta ja miten voimme sitä tietoisilla sanoilla, eleillä ja teoilla vahvistaa. Miten jokainen lapsi ja aikuinen voisi kokea olevansa tärkeä ja arvokas omana itsenään ja päiväkotiyhteisön jäsenenä.  

Toteutus:  

Kehittämiseen lähti mukaan Lempäälässä ja Hämeenlinnassa neljä päiväkotia. Vuoropuhelu lasten, vanhempien, päiväkodin henkilöstön, tutkijoiden ja kehittäjien kesken osoittautui tärkeäksi ja avoimuutta lisääväksi. Päiväkodeissa järjestettiin työpajoja erikseen lapsille sekä aikuisille. Lasten työpajat järjestettiin osana tavallista päiväkotipäivää. Lasten ajatuksia välitettiin aikuisille ja toisin päin. Työpajoihin osallistui yhteensä 150 lasta, 20 vanhempaa ja 80 työntekijää. Lisäksi sekä Lempäälässä että Hämeenlinnassa järjestettiin lapset, vanhemmat ja työntekijät yhteen kokoava kevätjuhla, jossa nostettiin lasten ja aikuisten esiin nostamia asioita myönteisen tunnistamisen teemalla. 

Lasten pajoissa pidettiin leikillisiä tuokioita kolmen pääteeman alla:
1. Mikä lapsille on tärkeää päiväkodissa? Mikä on kivaa ja mikä voi harmittaa?
2. Millaisia ehdotuksia ja ideoita lapsilla on erilaisiin arjen tilanteisiin? (Nämä tilanteet valittiin ensimmäisen työpajan pohjalta)
3. Millaisia taitoja ja vahvuuksia ryhmästä löytyy yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla? Miten voimme tukea toisiamme?  

Lapsille kerrottiin, että aikuiset haluaisivat oppia heiltä asioita päiväkodista ja kuunnella ja huomioida paremmin heidän ajatuksiaan siitä, milloin lapsella on hyvä olla. Lapsiin pidettiin yhteyttä työpajojen välissä kuvallisten kirjeiden kera, joissa kerrottiin ryhmäkertojen sisällöistä. 

Lapsille oli tärkeää, että mukana olivat myös vanhemmat ja heille tärkeät työntekijät. Pyytämällä mukaan myös lapsille tärkeitä aikuisia, saadaan monipuolisempi näkemys lasten arjesta ja hyvinvoinnista sekä kehittämisehdotukset suoraan niille aikuisille käyttöön, jotka lasten kanssa toimivat. Eri osapuolten mukanaolo on edellytys sille, että myönteinen tunnistaminen voi muodostua yhdessä jaetuksi ja tietoiseksi tavaksi toimia kyseisessä yhteisössä.  

Kehittämisen myötä nostettiin esiin sekä olemassa olevia hyviä käytäntöjä että haasteellisia kohtia myönteisen tunnistamisen kannalta. Kokeiltiin myös uudenlaisia käytäntöjä osana varhaiskasvatuksen arkea, esimerkiksi intensiivielokuuta, jossa keskitytään tietoisesti tutustumiseen ilman sen suurempia opillisia tavoitteita. Lisäksi oivallettiin mitkä teot, sanat ja asiat luovat myönteistä tunnistamista lasten, vanhempien ja työntekijöiden näkökulmasta.  Merkityksellisimmät opit myönteisesti tunnistavasta varhaiskasvatuksesta tiivistyvät seuraavaan kuvaan ja on koottu artikkeliteokseen Lumoudu lapsesta: 

Opit:  

Lue lisää pilotin tuloksista ja opeista Lumoudu lapsesta. Artikkeleita arkipedagogiikastateoksesta (s. 82-100)

Lasten pajoista voit lukea täältä ja varhaiskasvatuksen opettajan Maria Palo-Ojan oppeihin ja oivalluksiin myönteisestä tunnistamisesta pääset tutustumaan täällä.

Myönteisesti tunnistava varhaiskasvatus -kehittämiskokeiluissa toteuttajina olivat mukana: Lempäälän ja Hämeenlinnan varhaiskasvatuksen työntekijät ja esihenkilöt, lapset ja vanhemmat, Arjesta voimaa -hankkeen Katja Mettinen ja Reetta Kalliomeri, Tampereen yliopiston Kirsi Pauliina Kallio ja osallisuuden asiantuntija Elina Stenvall.