Kokemusten tavoittaminen
Valmistautumisen ja tutustumisen pohjalta on rakentunut tietoa lapselle tärkeistä asioista sekä lapselle luontevasta tavasta toimia. Lisäksi aikuisen ja lapsen välinen suhde on alkanut muodostua ja luottamukselle on rakennettu pohjaa.
Työskentelyn seuraavassa vaiheessa pyritään tavoittamaan lapsen kokemus asioista, jonka vuoksi lapsen kanssa työskennellään. Kyse voi olla lapsen mielipiteen tai näkemyksen selvittämisestä, lapsen hyvinvoinnin tai arjen kartoittamisesta tai jonkin tietyn asian käsittelystä lapsen kanssa. Työskentelyn tavoitteena on useimmiten myös, että lapsi itse hahmottaa omaa tilannettaan paremmin aikuisen tuella.
- Tarjoa monipuolisia työskentelytapoja. Esimerkiksi piirtäminen, leikkiminen, pelaaminen ja valokuvaus ovat lasten mielestä hyviä tapoja käsitellä asioita. Vältä tehtäviä, joissa lapselle voi syntyä stressiä tai kokemus epäonnistumisesta.
- Käytä konkreettisia apukeinoja. Lapsen voi olla helpompi työskennellä niin, ettei hänen tarvitse heti sanoittaa ajatuksiaan. Kuvien osoittaminen, piirtäminen, muovailu tai vaikka huolen koon määrittäminen ovat hyviä toimintatapoja lasten kanssa.
- Varo, ettet rajaa aiheen käsittelyä aikuismaailmasta käsin. Tapaamisen aihetta on tärkeää käsitellä sitä kautta, mikä on lapselle itselleen tärkeää. Esimerkiksi erotilanteessa lapsen mielessä voi pyöriä eri asiat kuin aikuisen mielessä, kuten missä lapsen rakas lemmikki asuu tai näkeekö kavereita usein.
- Selvitä, mitä lapsi tietää ja ajattelee käsiteltävästä aiheesta. Anna lapsen kertoa omaehtoisesti asioista. Älä ehdota lapselle valmiita vastauksia. Muista, että lapsi saattaa vastata kysymyksiin aikuisen toivomalla tavalla.
- Älä arvota, sivuuta tai vähättele lasta tai hänen kertomaansa. Valmistaudu, että lapsi voi kertoa vaikeista asioista ensimmäistä kertaa.
- Käytä selkeää ja yksinkertaista kieltä. Lapselle tutut sanat löytyvät usein lapsen puheesta ja lapselta voi kysyä niitä. “Mitä sanaa käytitkään siitä paikasta…?” “Kerroit että isällä on sellainen kaljatauti ja se tekee sinulle surumielen.”
- Anna lapselle tila ja lupa kertoa, mutta älä pakota. Luottamus ja turvallisuuden tunne ovat edellytyksiä vaikeista asioista kertomiselle.
- Tue lapsen mahdollisuutta itsesäätelyyn. Voit käyttää esimerkiksi huolihuivia tai panttiesinettä. Lapsi asettaa huolihuivin oven kahvaan, kun puhutaan vaikeista asioista ja ottaa sen pois, kun haluaa lopettaa. Lapsi voi ottaa käteensä panttiesineen, kun ei halua jatkaa asian käsittelyä.
- Ohjaa lasta lempeästi aiheen pariin, mikäli aihe lähtee karkaamaan. On kuitenkin tärkeä pysähtyä miettimään, onko lapsen kertoma lapsen näkökulmasta tärkeä asia, vaikka se menisi aikuisen näkökulmasta “ohi aiheen”.
- Havainnoi lapsen olemusta. Jos lapsi väsyy tai ahdistuu aiheen käsittelystä, sitä voi jatkaa myöhemmin. Tapaamisen kestoa ei tarvitse venyttää väkisin.
- Käy kohtaaminen läpi lapsen kanssa. Keskustele asioista, joista lapsi on kertonut. Kerro, mitä olet havainnut ja miten olet ne ymmärtänyt. Kysy, oletko ymmärtänyt oikein ja onko lapsella jotain mielessä, jota hän haluaisi vielä kertoa.
- Vältä aikuislähtöisiä tulkintoja lapsen tekemisestä. Kysy esimerkiksi lapselta, mitä hän piirsi ja mitä hän haluaa kuvasta kertoa. Tai kysy, onko lapselle joskus tapahtunut niitä asioita, jotka tulivat esiin lapsen leikissä.
- Sopikaa yhdessä, mitä asioita ja kenelle niistä kerrotte. Aikuisen vastuulla on aina arvioida, että lapsen etu ja turvallisuus toteutuvat. Perustele lapselle, jos kerrot muille aikuisille asioita, joita lapsi ei haluaisi itse kerrottavan.
- Päätä kohtaaminen johonkin lapselle mukavaan tekemiseen esimerkiksi yhteiseen leikki- tai pelihetkeen.