Kokemuksia lasten osallisuusryhmästä

Kokemuksia lasten osallisuusryhmästä

Tavoite:  

Espoon kaupungin perhesosiaalityö ja Arjesta voimaa-hanke perustivat yhdessä lasten kanssa lasten “osallisuusryhmän” vanhempien Ihmeelliset vuodet -ryhmän rinnalle. Ryhmä nimettiin lasten seikkailuryhmäksi. Tarve ryhmälle nousi siitä, että ammattilaiset olivat tunnistaneet, että Ihmeelliset vuodet -ryhmässä käyvien vanhempien lapsilla on tilanteita, joissa lapset tulevat ulkopuolisen taholta negatiivisesti leimatuiksi. Toinen tunnistettu haaste oli se, että lapsiperheiden palveluissa perheiden tilanteesta kysytään pääsääntöisesti ensisijaisesti vanhemmilta. Näiden pohjalta ryhmän tavoitteiksi muodostuivat: 

  • Lapset saavat loistaa eli lasten myönteinen tunnistaminen. 
  • Kokeillaan keinoja tavoittaa lasten kokemuksia omasta arjestaan.  

Toteutus: 

Ryhmä kokoontui yhteensä neljä kertaa ja siinä oli yhteensä kuusi 7–10 –vuotiasta lasta ja neljä ohjaajaa. Kolmella ensimmäisellä kerralla mukana olivat lapset ja ohjaajat. Viimeiselle kerralle lapset saivat kutsua mukaan itselleen tärkeitä ihmisiä.  Ryhmä toteutettiin viikon välein ja yksi tapaamiskerta oli 2,5 tuntia. 

Lapset kutsuttiin mukaan ryhmään lapsiystävällisillä ja kuvitetuilla kirjeillä, jossa oli omat osionsa lapsille ja vanhemmille.  Ryhmän toteutusta suunnitellessa lapsille tehtiin kuvitettu sähköinen kysely, jossa kysyimme heidän ajatuksiaan ryhmästä. Kyselyssä kysyttiin, millä mielellä lapsi on tulossa ryhmään, mikä on lapsen mielestä kivaa tekemistä, mistä ruoista lapsi tykkää ja millainen olisi unelmien seikkailu lapsen mielestä.  

Jokaiselle ryhmäkerralle suunniteltiin erilainen seikkailuteema (Halloween, metsä, leikkipuisto ja pikkujoulut) ja tekemistä jaettiin toimintapisteisiin. Toimintapisteillä huomioitiin lasten kyselyistä saadut asiat.  

 Toimintapisteet oli nimetty päivän teeman ja kunkin pisteen tekemisen mukaisesti, esimerkiksi Halloween-kerralla pisteet olivat “maalausmesta”, “kuvakammio” tai “peliluola”. Näistä rakenteista ja suunnitellusta tekemisestä joustettiin kuitenkin lasten tarpeiden mukaan. Lasten spontaaneihin ehdotuksiin heittäydyttiin mukaan.

Ryhmäkerta alkoi aina välipalalla ja samalla tutustuttiin ryhmäkerran ohjelmaan.  Ryhmäkertojen ohjelma oli kuvitettu ja kuvia tutkailtiin yhdessä lasten kanssa. Näin lapset pystyivät valmistautumaan siihen, mitä oli tulossa sekä kommentoimaan ryhmäkerran sisältöä ja vaikuttamaan siihen.  

Lapset sopivat ensimmäisellä kerralla myös ryhmän säännöistä, joita täydennettiin muilla kerroilla lasten aloitteesta. Jokaisen ryhmäkerran päätteeksi istuttiin alas yhdessä, jolloin lapset saivat kiitoksen osallistumisesta sekä mahdollisuuden antaa palautetta. 

Ryhmässä pyrittiin tutustumaan lapsiin ennakkoluulottomasti ja avoimesti lähtien liikkeelle siitä, mitä lapsi halusi meille kertoa. Tekeminen oli vapaaehtoista ja tehtäviä muokattiin sen mukaan, mikä kustakin lapsesta tuntui hyvälle. Jos leikki äityi villiksi, tekoon puututtiin eikä itse lasta arvosteltu. Tutustumisen ja arjen kokemusten tavoittamisen tukena kokeiltiin mm. Vahvuusrasian tekemistä, Minun arkeni- tehtävää, Tällainen minä olen-tehtävää ja valokuvaamista. Käytetyistä välineistä voit lukea lisää täältä ja täältä.

Ryhmän viimeisellä kerralla oli mukana lasten sisaruksia, vanhempia ja läheisiä. Lasten ja heille tärkeiden ihmisten mukanaolo antoi mahdollisuuden kiireettömään yhdessäoloon pikkujoulutarjoilujen ja yhteisen puuhailun merkeissä.  Voimahuoneessa jokaisen lapsi sai vuorotellen kertoa omista tuotoksistaan läheisilleen sen, mitä halusi. Samalla lapselle jaettiin myös timanttitodistukset. Timanttitodistukseen ohjaajat olivat kirjoittaneet lapsesta tekemiä havaintoja myönteisen tunnistamisen viitekehyksessä. Läheisten mukanaolo osoittautui tärkeäksi niin lapselle kuin läheisille. Lapsi tuli näin nähdyksi myös läheisilleen sellaisena kuin hän tässä ryhmässä halusi itsensä nähdä. 

Opit: 

Palautetta kerättiin Minun mielestäni -kuvilla (linkki kuviin) jokaisen ryhmäkerran päätteeksi. Lasten palautteissa tuli esiin, että jokaiselle oli löytynyt joku tehtävä, mistä piti erityisesti (“relaaminen valokuvassa oli kivaa”). Myös lasten toiveiden ja aloitteiden huomioiminen oli tuntunut hyvältä (“ne pullat tuli, kun toivottiin”).  Meitä ilahdutti erityisesti, että olimme lasten mielestä onnistuneet myönteisen tunnistamisen ilmapiirin luomisessa (“Minua kunnioitettiin ja minulla oli turvallinen olo. Se syntyi siitä, että sain olla oma itseni.”). Myös timanttipuhe levisi: “me ollaan timantteja”.  

Harmitusta aiheuttivat esimerkiksi joku kesken loppunut leikki, meteli tai se, ettei ryhmässä ollut yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Useampi lapsi toivoi ryhmän jatkumista. Lasten osallisuusryhmän opeista on viety viestiä Espoon perhesosiaalityön henkilöstölle esimerkiksi koulutusten ja työpajojen kautta. Lasten ryhmän jatkoa Ihmeelliset vuodet -ryhmän tai muun vanhemmuusryhmän rinnalla mietitään vahvasti.  

Ryhmä toteutettiin yhteistyössä Espoon kaupungin perhesosiaalityön väen ja Pelastakaa Lasten Arjesta voimaa-hankkeen Katja Mettisen sekä opiskelija Tiia Matilaisen kanssa.