Kokeilu: Ryhmätoiminnan suunnittelua puuhapäivän lomassa

Kokeilu: Ryhmätoiminnan suunnittelua puuhapäivän lomassa

Tavoite:  

Tavoitteena oli tutustua lasten ja heidän vanhempiensa ajatuksiin ryhmätoiminnasta ennen ryhmien suunnittelun aloittamista.  

Toteutus: 

Järjestimme perhetapahtuman, johon kutsuimme kohderyhmämme perheitä, joita ovat arabiankieliset perheet pääkaupunkiseudulla. Tapahtumassa oli monenlaista mukavaa toimintaa lapsille, kuten kasvomaalausta. Muun toiminnan ohessa oli lasten ”haastattelupiste”, jossa lapset vastasivat kahteen kysymykseen:  

  • Mikä olisi mukavaa ryhmätoimintaa, johon haluaisit osallistua muiden lasten kanssa ja mitä haluaisit tehdä”. 
  • Millainen ryhmätoiminta ei ole sinusta mukavaa ja mitä et haluaisi tehdä? 

Sanoin, että kaikki ideat voi vapaasti sanoa ääneen: hassut, villit, jännät, mitkä vaan ajatukset. Painotin, ettei vääriä vastauksia ole. Sanoin lapsille, että nyt ideoidaan yhdessä ja sen jälkeen mietitään, mitä niistä voidaan toteuttaa ja joitakin ideoita joudutaan ehkä muokkaamaan. Kerroin, että olin kiinnostunut kuulemaan juuri lasten ajatuksia asiasta ja siitä, että lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Juttelimme myös vanhemman kanssa siitä, että olimme kiinnostuneita lasten ajatuksista. Kysyimme myös vanhempien ajatuksia ja toiveita lasten ryhmätoimintaan. 

 Lapset saivat ikä- ja kielitaso huomioiden vastata suullisesti, jolloin minä kirjasin vastaukset paperille.  Halutessaan lapsi sai itse kirjoittaa tai piirtää vastauksen paperille, tai vaihtoehtoisesti lapsi sai valita papunetistä tulostetuista kuvista sopivan ja liimata sen paperille. Kivat tekemiset -vastaukset kirjattiin paperille, jossa oli hymynaama ja Ei kivat tekemiset -vastaukset kirjattiin paperille, jossa oli surunaama. Sen jälkeen, kun lapsi oli vastannut kysymyksiin, hän sai valita palkinnoksi pienen pehmolelun ja osallistua onnenpyörän pyörittämiseen. 

Opit:  

Aluksi mietin, että onko reilua kysyä lapsilta siitä, minkälaista ryhmätoimintaa hän toivoo, jos hän ei itse välttämättä pääse tulevaan ryhmään mukaan. Huomasin kuitenkin, että lapset vastasivat mielellään siihen, mikä heidän mielestään on kivaa tekemistä ja totesin, ettei kysyminen aiheuttanut harmitusta. Aloin miettiä, että voisimme useamminkin kysyä lapsilta, mikä heille on tärkeää tai kivaa tekemistä.  

Vastausten perusteella opin, että toiset lapset tykkäävät asioista, joista toiset eivät tykkää lainkaan. Yhteisen, kaikille kivan tekemisen löytäminen vaatii varmasti tulevien ryhmäläisten kanssa uudelleen tämän keskustelun käymistä.  

Huomasin myös, että asiat, joita lapset eivät toivoneet ryhmään; kuten riitelyä, kiusaamista tai pakottamista voisivat hyvin muodostaa aihion ryhmän säännöistä.   

Kokeilun toteutti Jenny Starck, Pelastakaa Lapset ry:stä yhdessä puuhapäivään osallistuneiden lasten ja perheiden kanssa.