Kokeilu: Pienten lasten ajatuksiin tutustumista perhehoidon tapaamisista

Kokeilu: Pienten lasten ajatuksiin tutustumista perhehoidon tapaamisista

Tavoite: 

Kokeiluni ajatus oli tutustua perhehoitoon sijoitettujen lasten mielipiteeseen biologisten vanhempien tapaamisista.  

Toteutus:  

Tutustuin eräiden asiakkaanani olevien 3-vuotiaan ja 4-vuotiaan sijoitettujen lasten ajatuksiin. Tunsimme toisemme jo etukäteen ja minun tapaaminen oli heille jo tuttua. Aloitin keskustelun juttelemalla lasten kuulumisista. Molemmat ovat puheliaita ja heiltä tuli paljon asioita jo tässä vaiheessa. Siirryimme sitten yhdessä leikkimään. Muistelimme leikin yhteydessä edellistä biologisten vanhempien tapaamista. Kysyin mm. mitä leikkejä he silloin leikkivät, mitä söivät ja mitä lahjoja he saivat vanhemmiltaan. Leikin lomassa oli luonnollista jatkaa juttelua aiheesta. Kysyin suoraan: mikä on tapaamisissa kivaa? Molemmat sanoivat, että herkut. Toisena kysyin: mikä on tylsää? Isompi vastasi, ettei tykkää mennä tapaamiseen, kun joutuu olemaan niin kauan autossa. Pienempi ei sanonut mitään. Sitten puhuimme siitä, miten matka sujuisi mukavammin. Isompi ehdotti, että saisi katsoa Ryhmä Hauta. Lopuksi katsoimme vielä yhdessä kuvakirjaa heidän omista vanhemmistaan ja perheestä. Tapaaminen kesti reilun tunnin. 

Opit: 

Kokeilu vahvisti ajatuksia siitä, että ihan pienetkin lapset osaavat kertoa ajatuksensa ja leikki on usein hyvä tapa lähestyä aihetta kuin aihetta. Oli mukava huomata, että asiakastyön ohessa voi hyvin kehittää sekä asiakastyön sisältöjä (kuten tässä tapauksessa), mutta myös laajemminkin. Lasten ajatuksiin biologisten vanhempien tapaamisista on tärkeä tutustua sekä yksilötasolla, että myös laajemmin. Esimerkiksi sijaisvanhempien koulutusta varten voi olla hyötyä, kun tiedetään erilaisten lasten näkemyksiä tapaamisista.  

Kokeilun toteutti perhehoidon ohjaaja yhdessä asiakkaana olevien lasten kanssa.