Kokeilu: Kokemuksia koodikerhon kehittämisestä nuorten kanssa

Kokeilu: Kokemuksia koodikerhon kehittämisestä nuorten kanssa

Tavoite:  

Koodausopettajana olen aina pitänyt tärkeänä oppilaiden kuulluksi tulemista ja mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä ja miten tehdään, koska se tukee oppimista. Halusin oppia aiheesta vielä lisää ja siksi osallistuin Katsele palveluita lapsen silmin-verkkokurssille. Minulla alkoi kahdella eri koululla yläasteikäisten koodikerho samaan aikaan verkkokurssin alkamisen kanssa ja otin heti innolla yhteiskehittämisen käyttöön koodikerhoissani.

Toteutus: 

 Ensinnäkin aloitin kerhot eri tavalla kuin aiemmin. Nyt ei aloitettu tutustumalla ohjelmointiympäristöön vaan toisiimme! Esittelin itseni ja kerhon sisältöä ja sen jälkeen keskusteltiin kerholaisten toiveista. Lisäksi täytettiin samat kysymykset sisältävä nettilomake, jotta hekin, jotka eivät tykkää olla äänessä pääsivät kertomaan mielipiteensä. Keskustelujen ja lomakkeiden pohjalta valittiin jatkoon seuraavat kolme ehdotusta: 

  1. Discord-ryhmä yhteydenpitoon
  2. Kerhot voisi striimata Discordin äänikanavalla, jos joskus haluaa osallistua kotoa
  3. Osallistujat voivat toimia välillä kerhon opettajana, jos heillä on joku ohjelma, jota haluavat esitellä.

 Hylättyjä ehdotuksia oli esimerkiksi lisää peliaikaa kerhoon. Tästä käytiin keskustelua ja osallistujatkin olivat sitä mieltä, että kerhossa ei tunnin kerhokerran aikana ehdi tehdä paljoa, jos pelaa pitkään. Sovittiin, että jos on saanut tehtyä kerhon tehtävät niin viimeiset 10 minuuttia voi käyttää pelaamiseen. Pelaamisen suhteen tuli yksi tärkeä oivallus omaan tekemiseen: vaikka en itse niin peleistä väliä, niin heille se on todella tärkeää. Ja jotta he voivat kokea pystyvänsä kertomaan minulle toiveistaan, niin kyllä heidän pitää saada toivoa peliaikaakin, ja minun pitää ottaa tämäkin toive yhtä asiallisesti käsittelyyn, kuin muutkin. 

 Jatkoon päässeet ehdotukset otettiin heti käytäntöön. En ollut ennen käyttänyt Discordia ja tarvitsin siihen ulkopuolista apua, mutta pian saatiin serveri pystyyn ja lähes kaikki kerholaiset olivat siellä. Sitä käytettiin lähinnä hauskojen meemien jakamiseen, mutta kyllä siellä keskusteltiin koodaustehtävistäkin. 

 Yksi kerhokerta myös striimattiin äänikanavalla kotona olevan kerholaisen toiveesta. Sekin sujui hyvin ja kerholaisista oli hauskaa päästä neuvomaan minulle, opettajalle, miten striimaus tehdään. 

 Pari kerholaista on myös vetänyt pienen opetushetken muille minun toimiessa apuopena. Tämäkin on ollut onnistunein kokeilu, vertaisoppimista parhaimmillaan. Kerholaiset osaavat valita paremmat ja hauskemmat esimerkit kavereilleen kuin 45-vuotias täti-ihminen! 

Opit:  

Suomen Koodikoulun opetusmateriaalit on kehitetty suomalaisissa kouluissa yhteistyössä opettajien ja opetuksen kehittäjien kanssa. Materiaalimme perustuvat opetussuunnitelmaan ja siten tavoitteenamme on aina ollut ohjelmointiosaamisen lisäksi myös laaja-alaisen osaamisen edistäminen. Olemme aina pyrkineet siihen, että oppilaat osallistuvat oman opiskelunsa ja yhteisen oppimisympäristön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Lapsikeskeinen palvelumuotoilu-verkkokurssille osallistuminen tuki tätä pyrkimystä ja antoi siihen paljon uusia näkökulmia ja käytännön vinkkejä. Tärkein anti verkkokurssilta ja kokeilusta minulle on ollut parempi käsitys osallisuuden merkityksestä ja käytännön ohjeet siihen, miten varmistaa kaikkien osallistujien mahdollisuus osallistua ideointiin – ei vain kaikkein äänekkäimpien. Kerhoissa on ollut erittäin mukava tunnelma, joka on mitattavissa paremmalla läsnäololla ja myös oppimistuloksissa. Kerhot jatkuvat vielä, enkä ole vielä pyytänyt loppupalautetta, mutta meillä on kerholaisten kanssa mietinnän alla keinot jatkuvan palautteen keräämiseen ja jatkuvaan ideointiin. 

Kehittämiskokeilun toteutti Sirkku Tahvanainen, Suomen koodikoulusta yhdessä koodikerhoon osallistuneiden nuorten kanssa.