Kokeilu: Havainnointi apuna tilojen kehittämiseen

Kokeilu: Havainnointi apuna tilojen kehittämiseen

Tavoite:  

Ajatuksenani oli kiinnittää huomiota lasten toimintaan, kun he saapuvat Pelastakaa Lapset ry:n aulatiloihin, jotta niitä voisi kehittää paremmiksi ja lapsiystävällisemmiksi. 

Toteutus: 

Lähdin tutustumaan lasten toimintaan havainnoinnin kautta. Istun puolet työajastani Pelastakaa Lasten keskustoimiston vaihteessa, eli aulassa. Näen siellä kaikki eri tapaamisiin tulevat lapset. On mukavaa seurata uusia lapsia, jotka kävellessään eteenpäin yhtäkkiä huomaavat kulman takana olevan leikkipaikan. Varovaisesti useimmat käyvät sitten katselemassa mitä kaikkea sieltä löytyy. Useamman kerran meillä olleet jo tietävät, että paikka on olemassa ja vaikuttaa, ainakin nopeasti vilkaistuna, että heillä on jo lempileikkikalut/-paikka tiedossa, kun he tulevat. Katsele palveluita lapsen silmin-koulutuksen myötä toivoin pääseväni katsomaan lasten puuhia lähempää, jotta näkisin mikä tilassa toimii ja mikä ehkä ei. Lasten tullessa tilaan, otin asiakseni aina hakea teetä kahvihuoneesta, koska matkalla pystyin havainnoimaan paremmin. Halusin myös pysähtyä miettimään tilaa kaikenlaisten lasten näkökulmasta. Aloin kirjata ylös havaitsemiani asioita. 

Huomasin, että keskellä oleva iso rakennelma on erittäin innostava kiipeilyyn ja lapset viihtyvät sen parissa. Nukkekoti ja autot tai muut pyörillä liikkuvat välineet ovat suosittuja. Meillä on valtava määrä kirjoja leikkitilassa, mutta huomasin, ettei lähes kukaan lapsista lukenut niitä. 

Kun mietin leikkipaikkaa kaikenlaisten lasten näkökulmasta, ymmärsin, että lelulaatikot ja monet pienet pöydät ja tuolit estäisivät esimerkiksi esteettömän kulun pyörätuolilla. Huomasin, että lelumme ja kirjamme saattoivat olla melko stereotyyppisiä, joten niitä voisi olla hyvä käydä läpi tämä näkökulma huomioon ottaen. Kirjat olivat 99 % suomenkielisiä. 

Toisinaan huomasin, että lapset olivat leikkipaikalla, kun työntekijät ja vanhemmat olivat neuvotteluhuoneessa. Jäin pohtimaan, mitä tämän takana oli. Olivatko aikuiset halunneet hetken keskittyä sellaisiin asioihin, jotka on parempi käydä lasten kuulematta? Vai oliko syynä se, että lapsella oli tullut tylsää neuvotteluhuoneessa ja hän oli halunnut tulla tilaan, jossa oli leluja. Ymmärsin, että neuvotteluhuoneisiin voisi vallan hyvin lisätä pienen leikkinurkkauksen, joten tylsyys ei ainakaan heti ajaisi lasta pois huoneesta. 

Huomasin, että myös leikkipaikan ulkopuolella on lapsia kiinnostavia asioita ja paikkoja. Muun muassa portaiden alla oleva nurkka, jonne pääsee minikokoisen kolon kautta vetää lapsia puoleensa. Hissin nappi ja oven aukaisunappi ovat kiinnostavia monien mielestä. Odotustilan keskellä oleva pyöreä valokoroke houkutteli lapsia myös kiipeilemään. 

Kun katselin tiloja lapsen silmin ja lapsia havainnoiden, nousi minulla jo monia ideoita siihen, miten tilasta saisi vieläkin lapsiystävällisemmän. Ajatuksenani on kuitenkin, että lapsille voisi tehdä myös pienen kyselyn tai askarrella seinälle, vaikka printin, jossa lapset voisivat ottaa kantaa tiloihin tai äänestää jo valmiiksi valituista vaihtoehdoista. Mietin myös, että kollegat voisivat asiakastapaamistilanteissa kysyä lapsilta, mitä he toivoisivat tilalta tai ideoida neuvotteluhuoneita viihtyisämmiksi lasten kannalta. 

Opit: 

Havainnoinnin kautta opin, että lapset ovat tyytyväisiä ja iloisia melko pienestäkin heille osoitetusta tilasta tai lelusta. Oivalsin myös, että rikkinäiset lelut saattoivat olla kiinnostavia ja löytää uusia merkityksiä mielikuvituksen avulla. Lapselle se ei enää ollutkaan vain rikkinäinen lelu. Opin, että voisimme vielä paremmin kiinnittää huomiota yhdenvertaisuuteen ja saavutettavuuteen, jotta kaikenlaiset lapset kokisivat tilat omikseen. Huomasin, että lapset ottavat tilaa haltuun laajemminkin, kuin vain leikkipaikkaa, mutta sellaisissa rajoissa kuitenkin, että lapsille ei aiheudu vaaratilanteita eikä lapsille joudu sanomaan heidän tekemisistään tai menemisistään. Näin ollen opin, että myös muita tiloja, kuin leikkipaikkaa on hyvä miettiä lapsen näkökulmasta. Opin, että tavallisesta poikkeavat jutut, kuten kiipeilyteline sisällä, piilot portaiden alla tai valot istuimessa ovat lapsille kiinnostavia. 

Kaikkinensa ymmärsin, että pelkästään havainnoimalla saa paljon tietoa siitä, miten lapset tiloissa viihtyvät. 

Kokeilun toteutti Pelastakaa Lapset ry:n toimistosihteeri Ulrika Busck-Nielsen ja lapset olivat kehittämisessä mukana leikkien ja odotustilassa odotellen.