Palautteen kysyminen ja toiminnan arviointi

”Ole kiinnostunut siitä, miltä toiminta minusta tuntuu ja mitä olen siitä saanut. Osoita, että olet huomioinut ajatukseni ja mielipiteeni.”

Kun haluamme arvioida toimintaamme, palveluiden laatua ja lasten osallisuuden toteutumista, on tärkeää kysyä lasten kokemuksia, miten onnistumme, millaisia vaikutuksia palvelulla on lapsen omasta näkökulmasta tai kokeeko lapsi tulleensa kuulluksi. Puhuttiinko sellaisista asioista, joista oli tärkeä puhua? Toimittiinko tavalla, joka tuntui hyvältä?  Tapahtuiko jotain sellaista, joka tuntui kurjalta?

Lasten antaman palautteen tulee olla osa palveluiden jatkuvaa kehittämistä ja arviointia. Kun kysymme lapsilta palautetta, on se myös aidosti huomioitava toiminnassa. Systemaattisen palautteenkeruun kehittämisen rinnalla on hyvä tarjota lapsille spontaaneja mahdollisuuksia kertoa kokemuksia ja tarttua heidän aloitteisiin. Näin lapset pystyvät vaikuttamaan siihen, millaiseksi toiminta muotoutuu. Hyväksi olemme havainneet esimerkiksi vertais- ja kehittäjäryhmiä ennen tehdyt mobiilikyselyt, joilla on kartoitettu lasten fiiliksiä ja lapselle mielekkäitä toimimisen tapoja jo etukäteen.

Palautetta olemme kysyneet lapsilta:

  1. tapaamisten aikana,
  2. toiminnan jälkeen tai
  3. jo ennakkoon toiminnan suunnittelua varten.

Ennen palautteen keräämistä:

  1. Varmista, että lapsi tietää ja ymmärtää, mistä asiasta hänen palautettaan toivotaan ja hän voi antaa sen rehellisesti. Esimerkiksi ryhmässä voi olla vaikeaa sanoa eriävä mielipide tai kysyjälle suoraan, että hänen toimintansa on tuntunut ikävältä. Lapsi saattaa vastata herkästi aikuisen tai ryhmän toivomalla tavalla. On hyvä, että lapsella on mahdollisuus kertoa kokemuksiaan myös nimettömästi tai että hänellä on riittävän luottamuksellinen suhde työntekijän kanssa, jotta uskaltaa kertoa myös ikävistä asioista.
  2. Pohdi, onko palautteenkeruun tapa lapselle luonteva ja mielekäs, jotta hän ylipäätään haluaa antaa palautetta. Voit kysyä lapselta palautetta myös palautetyökalustasi! Varmista lasten yhdenvertainen mahdollisuus antaa palautetta esimerkiksi kuvien käytöllä ja konkreettista ja selkeää kieltä käyttäen.
  3. Konkretian merkitys on suuri mitä pienempien lasten palautetta haluaa. Lapselle esitettävien kysymysten tulee olla riittävän lyhyitä ja niissä tulee välttää vaikeita sanoja. Suosi avoimia kysymyksiä johdattelevien sijaan. Myös palautteen kysymisen hetki ja konteksti vaikuttaa usein siihen, mitä lapsi vastaa.

Kokemus: Kysyn lapsilta työpajan jälkeen, oliko heillä mukavaa. Toinen lapsi sanoo, että oli ja toinen ettei ollut. Keskustelussamme selviää, että toista lasta harmittaa riita, joka oli tullut, kun kaveri oli ottanut tehtävänteon yhteydessä kynän kädestä, mutta itse tehtävä oli kiva. Hän vastasi kysymykseeni alkuun ei. Lapsi, jonka mielestä oli kivaa kertoo, että on iloinen, koska sai tarran, mutta itse tehtävä oli hänestä vähän tylsä.

Palauteenkeruun aikana tai jälkeen:

Lapsen palautteelle on annettava arvo eikä sitä saa vähätellä. On hyvä osoittaa käytännössä, että palaute on otettu vastaan. Jos lapsi kertoo palautetta sinulle suoraan voi osoittaa ottavansa palautteen vastaan esimerkiksi sanomalla:

“Hyvä kun kerroit! Osaatko kertoa, mistä sinulle tulee sellainen olo, ettei sinua kuunnella?  Onko sinulla ajatusta, mikä siinä auttaisi? Tuleeko mieleesi sellainen tilanne, jossa sinusta on tuntunut tältä? Mitä silloin tapahtuu? Tuleeko mieleen sellainen tilanne, jossa koit tulleesi kuulluksi? Mitä silloin tapahtui?

“Meille on tosi tärkeää kuunnella sinun ajatuksiasi, että voimme auttaa lapsia paremmin. Kuulla se, mikä tuntuu hyvältä, mutta myös jos joku tuntuu pahalta.”

“Onpas hyvä idea! Tätä voisimme seuraavalla tapaamisella kokeilla!”  

Myös systemaattisesta ja nimettömästä palautteenkeruusta voi jutella lapsen kanssa: ”Meillä on tapana kerätä lapsilta palautetta. Olemme esimerkiksi saaneet lapsilta toiveen, että tilassa olisi enemmän leluja ja tapaamiset olisivat pidempiä, joten olemme kokeilleet sitä. Siksi kysymme myös sinun ajatuksiasi, että voimme tehdä asiat paremmin!”

Jos tapaa samaa lasta toistuvasti, voi helposti pienillä asioilla osoittaa, että palautetta on huomioitu. Seuraavalla kerralla voi olla tekemistä, joka on tuntunut lapsista aiemmin mukavalta tai on voitu jättää pois sellaiset tehtävät, jotka ovat tuntuneet tylsiltä tai kurjilta. ”Sä muistit, että mä rakastan helmimassaa!”  Jos palaute on abstraktimpi asia: minulla ei ole turvallinen olo tai en tule kuulluksi, vaatii se usein sen, että yhdessä löydetään ne syyt, jotka johtavat turvattomaan oloon tai siihen, ettei tule kuulluksi.

Lasten palautteet on koottava yhteen, jotta niitä voidaan käsitellä säännöllisesti, huomioida myös rakenteissa sekä johtamisessa.

Millaisista asioista lapset antavat palautetta?

Kokemustemme mukaan alle 12-vuotiaiden lasten avoimissa vastauksissa korostuvat konkreettiset asiat esimerkiksi tarjoilut, leikkiminen, pelit ja lelut, tilat ja huonekalut. Lisäksi aikuisten pienet sanat, teot ja eleet jäävät mieleen: useat lapset ovat tuoneet esille, että muistavat aikuisten hymyt. Näiden konkreettisten asioiden ja pienten eleiden merkitystä ei kannatakaan koskaan vähätellä!

Palautteenkeruun tapoja ja työkaluja

Palautteenkeruutapoja on paljon ja pienempien lasten kanssa toiminnalliset, kuvalliset ja leikilliset tavat ovat mielekkäitä. Systemaattisen palautteenkeruun lisäksi voi lapseen tutustumisen pohjalta löytää kullekin lapselle sopivan tavan kertoa ajatuksiaan. Esimerkiksi lapsi, joka tykkää piirtää, voi tehdä sarjakuvan, lapsi jolle kirjoittaminen on luontevaa voi tehdä päiväkirjaa tai lapsi, joka on toiminnallinen, tykkää kertoa palautetta liikkeen kautta esimerkiksi erilaisin janatehtävin.

Yksi keskeinen palautteen saamisen tapa lapsilta on havainnoida lasten toimintaa ja aloitteita. Lapset kertovat toiminnallaan, mikä heistä on mukavaa tai mihin he eivät halua osallistua. Siksi lapsen toiminnan, eleiden ja aloitteiden tietoinen havainnointi, huomioiminen ja sanoittaminen ovat keinoja saada tietoa siitä, miten lapsi toiminnan kokee tai miten haluaisi toimia. Näin voimme tukea lapsen aloittaa ja antaa aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa tekemisen tapoihin ja asioihin, joita käsitellään. Tärkeää on varmistaa lapselta, osuiko oma tulkinta oikeaan.

Kokemus: Tapaan lasta ensimmäistä kertaa ja ehdotan, että teemme tehtävän yhdessä koskien mielekästä vapaa- aikaa. Lapsi vaikuttaa kysymyksistäni vaivaantuneelta ja katselee ympärilleen ja jää tuijottamaan pöytäjalkkispeliä. Kysyn, haluaako hän opettaa minut pelaamaan ja lapsi innostuu. Pelaamisen ohessa tutustumme toisiimme ja juttelemme lapselle tärkeistä asioista. Lapsi esimerkiksi kertoo, että haluaisi elämäänsä aikuisia, joilla on aikaa pelata. Myöhemmin hän tulee tekemään myös tehtävän.

Kokemus: Lapsi on ryhmässä usein hiljainen ja pohdiskeleva. Hän tulee joka kerralla paikalle, mutta jää erilaisissa tehtävissä ja leikeissä sivurooliin. Aikuiset alkavat pohtia, miltä toiminta tuntuu lapsesta ja onko se hänelle mielekästä. Kysyttäessä lapselta miltä hänestä ryhmä tuntuu, hän kertoo, että toivoo sen jatkuvan ja viihtyy hyvin. Lapsi kokee itse, että saa osallistua toimintaan haluamallaan tavalla, vaikka aikuiset ovat ajatelleet, että lapsi ei välttämättä viihdy tai koe osallisuutta ryhmässä. Tämä oletus osoittautuu vääräksi lapsen kanssa käydyn keskustelun pohjalta.

Lasten kanssa käyttämiämme työkaluja:

Tässä muutamia esimerkkejä Papunetin kuvien käytöstä sähköisessä muodossa:

Suosittelemme myös tutustumaan opinnäytetyöhön koskien palautteen keräämistä 3-5-vuotiailta lapsilta varhaiskasvatuksessa. Lue lisää täällä »

Testaa ja kehitä palautetyökaluja ja arvioinnin mittareita yhdessä lasten kanssa!

Sen lisäksi, että kysymme lapsilta palautetta, on tärkeää miettiä, kysymmekö sitä lasten näkökulmasta oikeista asioista ja oikeilla tavoilla.

Kokemus: Kokosimme lasten ajatuksia mielekkäästä vapaa-ajasta ja unelmien iltapäivästä kuvakollaasien ja keskustelujen sekä havainnoinnin kautta. Lapset kertoivat asioista, joita tykkäävät tehdä (yksilölliset kiinnostuksenkohteet) sekä milloin heillä on hyvä olla. Lasten vastausten perusteella löysimme 7 toistuvaa teemaa lasten vastauksista, joista teimme yläotsikot. Testasimme näitä väitteitä yhdessä lasten kanssa ja pohdimme, mitä ne tarkoittavat. Näin syntyi lasten ideoima ja aikuisten kokoama onnistumisen mittari ohjattuun vapaa-ajan toimintaan! 

Kyselystä on olemassa kuvallinen mobiilikysely sekä paperiversio sekä selkoversio. Kysely vaatii lukutaitoa, joten toistaiseksi sitä on tehty pääasiassa yhdessä aikuisten kanssa. Mittari on testauksessa eskariryhmissä ja iltapäivätoiminnassa. Sitä muokataan lapsilta saadun palautteen pohjalta. Erityisen hyvin se toimii lukutaitoisten lasten kanssa ja keskusteluin syvennettynä.