Leikkisästi lapsimukavuusalueelle

Miten päästä lapsimukavuusalueelle?

”Muistan ne keksit, joiden sisällä on hilloa, aikuisten hymyt. Pupu-talon, jolla leikimme!”
”Majojen rakennus! Se on ihan parasta ryhmässä!”
”Kato tuolla on skeittiramppi!”
”Mä taoin lentävän hevosen ja lennän sen kanssa! Jos sillä on sarvi, se voi taikoa kaikille mitä ne haluaa. Sitten kaikki on iloisia!”  

Yllä olevat lasten sitaatit tuovat esiin leikin ja mielikuvituksen merkityksen lapselle. Ne on poimittu lasten kohtaamisista. Leikkiminen onkin asia, jota lapset muistelevat kohtaamisista aikuisten kanssa. Olemme oppineet, että leikillisyys on tapa toimia lapsikeskeisellä tavalla puhuttiinpa palvelukohtaamisesta tai yhdessä kehittämisestä lasten kanssa.

Tekeminen ja leikki voi olla mitä tahansa: helmien pujottelua, kotileikkiä, pelin pelaamista, piirtelyä, kivien tutkimista, lapsen paidassa olevan hahmon kautta puhumista, mustikkapiirakan leipomista, skeittirampilla hengailua tai majan rakentelua. Tekemiseen vaikuttaa lapsen yksilölliset kiinnostuksenkohteet, aloitteet sekä käytössä olevat tilat sekä välineet.

Leikillisyyden kautta voit tutustua lapseen, auttaa lasta käsittelemään vaikeita kokemuksia, tuoda yhdessäoloon ja tekemiseen iloa, jakaa vertaiskokemuksia tai kehittää palveluita paremmiksi. Näemme leikillisyyden tulokulmana, jolla lasta voi lähestyä ja jolla lapsi usein luonnollisesti lähestyy myös itse toisia.

Mitä leikillisyys vaatii?

Leikillisyys ei itsessään vaadi aikuiselta lisäresursseja, erityisosaamista, erityisiä välineitä tai edes leikkitaitoja! Kyse on ennen kaikkea valmiudesta ja tahdosta heittäytyä aikuismukavuusalueelta lapsimukavuusalueelle.

Lapsimukavuusalue ei ole kaikille lapsille sama: siksi se vaatii aina yksilöllistä tutustumista ja vilpitöntä kiinnostuksen osoittamista kyseistä lasta ja hänen aloitteitaan kohtaan. ”Haluan tietää, mitä sinä tästä maailmasta, tilanteesta tai asiasta ajattelet ja mistä sinä haluat aloittaa, kun tässä ja nyt tutustumme toisiimme. Olen valmis aikuisena kertomaan ja antamaan myös itsestäni jotain sellaista, mistä sinä olet kiinnostunut. Kokeilemaan jotain, mitä en ole ehkä ennen tehnyt.”

Leikillisyys edellyttää, että tunnistamme lasten erilaisia aloitteita ja kertomisen tapoja: eleitä, ilmeitä, sanoja, toimintaa. Se on liikkeelle lähtemistä siitä, mitä lapsi tekee tai sano – kiinnostuksen osoittamista sitä kohtaan ja mukaan menemistä. Lasten kanssa kynät voivat muuttua eläviksi ihmisiksi, kumit taloiksi ja niiden kautta voi kartoittaa lapsen arkea. Jos lapsi ei tee näkyviä aloitteita voi myös itse lähestyä lasta:

”Mitä biisiä kuuntelet?” 
”Taisit huomata ne pelit. Onko siellä joku sellainen, jota haluaisit pelata?” 
”Onko sun epämukava istua siinä tuolilla? Haluaisitko mieluummin mennä johonkin toiseen paikkaan?” 

Leikillisyyttä voi lisätä tietoisesti kohtaamisiin kiinnittämällä huomiota lapsen aloitteisiin ja tekemällä tilasta lapsiystävällisen: esimerkiksi ottamalla esiin joitakin leikki- ja pelivälineitä, joita lähestymällä lapsi voi luontevalla tavalla alkaa kertoa itsestään ja itselleen tärkeistä asioista.

Mikä voi estää leikillisyyden?

Olemme havainneet, että lapset huomaavat helposti onko aikuinen oikeasti kiinnostunut, vai onko hänellä oma agenda niin vahvana, ettei tilaa jää aidosti muulle. Useimmiten kiinnostus on vastavuoroista; kun aikuinen kiinnostuu lapsen kertomista ja tekemistä asioista myös lapsi kiinnostuu aikuisesta, hänen kysymyksistään ja tehtävistä sekä lähtee niihin mukaan.

Kiireen vallitessa leikillisyys helposti vähenee, kun aikuisina saatamme kokea muun kaltaisen toiminnan tärkeämpänä ”oikeana työnä”. Olemme myös pohtineet, missä kohtaa leikillisyys jää pois? Toteutuuko se helpommin silloin, kun tutustumme lapseen yksilökäynnillä tai lapset ovat yhdessä koolla vertaisryhmässä? Jääkö se pois silloin, kun iso joukko aikuisia kokoontuu käsittelemään lapsen asioita verkostokokoukseen? Miltä näyttäisikään lapsen ideoima ja lapselle luonteva verkostotapaaminen?

Mitä leikillisyys antaa?

Leikillisyys tuo mahdollisuuksia kohdata luontevasti, tavoittaa lapselle tärkeitä asioita, tunnustaa toistemme erilaisia taitoja ja luoda tasavertaisuutta kohtaamisiin. Haastattelurungon ja kahvikupin syrjään laittaminen on osoitus vilpittömästä kiinnostuksesta: olemme täällä sinua varten.

Leikillisyys tarjoaa lapselle tilaa ottaa valtaa, toimia luontevasti mutta myös onnistua. Kun aikuinen lähtee kokeilemaan lapselle tärkeää juttua, lapsi on useimmiten se osaavampi osapuoli. Näin murenee lapsen ja aikuisen valta-asetelma. Aikuinen osaa puhua sanoilla, joita lapsi ei ymmärrä, mutta Lego-Ninjago liikkeet eivät välttämättä suju yhtä hyvin. Syntyy tila, jossa molemmat osapuolet voivat olla oppimassa toisiltaan ja nähdä inhimillisiä puolia toisistaan. Aikuiselle avautuu mahdollisuus nähdä lapsen taitoja ja vahvuuksia ja lapselle tärkeitä asioita, jotka eivät tulisi esimerkiksi haastattelun lomassa ilmi.

Leikillisyys mahdollistaa lapsen tahtisen toiminnan, joka on erityisen tärkeää silloin kun aiheet ovat vaikeita lapselle.  Lapsi voi kiinnittää huomionsa tekemiseen, silloin kun keskustelu ei tunnu hyvältä, tai lapsi ei sitä halua jatkaa. Aikuinen kysyy ja lapsi vastaa -haastattelutilanteessa se on huomattavasti vaikeampaa kieltäytyä vastaamasta.

Leikillisyys tuo työskentelyyn myös luovuutta ja iloa, joka voi saada aikuismielenkin löytämään ratkaisuja mahdottomalta tuntuviin haasteisiin tai iloa suurenkin surun keskelle.

Yhden esimerkin leikin käytöstä osana perheväkivaltatyötä voit lukea täältä »

Teksti tehty yhdessä Suomen Kasperin Oona Niskasen kanssa. Sivulla olevat piirroskuvat: Oona Niskanen. Sivulla olevat valokuvat: Sannamari Ratilainen.