Lapseen tutustuminen
Tutustu minuun ja siihen, mikä juuri minulle on tärkeää!
Aikuiset eivät voi tietää, mitä lapsi ajattelee tai mitä hänelle kuuluu, elleivät kysy sitä lapselta. Vain tutustumalla lapseen voimme oivaltaa, mikä hänelle on tärkeää ja missä asioissa hän haluaa olla osallinen. Tutustumalla lapseen luomme pohjan luottamukselliselle suhteelle, jossa molemmilla on turvallinen olo. “Mua ujostuttaa puhua isommille, koska se on isompi ja ajattelee eri tavalla asioista.” Oma ajatuksemme tutustumisen merkityksestä pohjautuu myönteisen tunnistamisen mukaiseen ajatteluun, jossa tutustuminen on keskeinen elementti. Olennaista on tutustua siihen 1. KUKA toinen on sen sijaan MIKÄ hän on ja 2. lähteä liikkeelle lapsesta ja hänen tavastaan kertoa. Tutustumisen voi ymmärtää yksittäisenä hetkenä, jossa kohtaamme lapsen ensimmäistä kertaa tai koko elämänmittaisena matkana, jossa kuljemme lapsen rinnalla.
Kohti ennakkoluulotonta tutustumista!
Tavatessamme lapsia olemme panostaneet lapsen mahdollisuuteen tulla nähdyksi tässä ja nyt, niiden asioiden ja tekemisten kautta, joista hän haluaa eri tavoin kertoa. Kehittämistyöntekijöinä meidän on myös ollut toisaalta helpompi heittää ennakkoluulot ja –tiedot nurkkaan, koska meillä on harvoin ollut lapsista käytössä mitään yksilökohtaisia taustatietoja. Silloinkin kun ennakkotietoa on, voi tietoisesti pysähtyä toteamaan, ettei vielä tiedä miten lapsi itse asiat kokee ja näkee. Jokainen meistä on myös erilainen eri yhteisöissä ja tilanteissa. Yhteisöön liittyvät asiat vaikuttavat myös siihen, millaisena tulee nähdyksi.
Ennakkoluuloton kohtaaminen ei silti ollut helppoa ja lapset ovat opettaneetkin meitä omista ennakkokäsityksistämme useamman kerran.
Kokemus: Pidimme kehittämispäivää lapsille, joiden vanhemmat olivat päihdepalveluiden piirissä. Eräässä toiminnallisessa tehtävässämme oli yhtenä osana kuva aikuisesta, jossa aikuinen joi käsissään olevasta pullosta. Ajattelimme, että tällä tavalla lapsilla on halutessaan mahdollista tuoda esiin kokemuksiaan. Näin tapahtuikin. Tuijottelimme kuvaa ja eräs lapsi totesi, että siinä aikuinen juo kaljaa. Toinen totesi, että siinä on äiti kännissä. Kolmas lapsi sanoi painokkaasti: siinä on IHMINEN, siinä on IHMINEN! Tämä oli meille tärkeä opetus siitä, kuinka joskus huomaamattammekin unohdamme ihmisen ennakkokäsitystemme takana. Diagnoosit, sairaudet, tuen tarpeet ja muut taustatekijät saattavat mennä ajatuksissamme ohi sen, kuka toinen on ja minkä kautta hän ensisijaisesti haluaa tulla tässä ja nyt nähdyksi.
Jokaisella lapsella on tuen tarpeita sekä vahvuuksia. Usein saatamme lähestyä näitä pelkästään aikuisten tiedon pohjalta, sen sijaan, että pysähtyisimme kuuntelemaan, mitä ne lapselle ja lapsen elämässä tarkoittavat. Lapsen kokema tuen tarve voi olla erilainen kuin aikuisen havaitsema, lapsi voi nähdä itselleen merkitykselliseksi vahvuudeksi asian, jota aikuinen ei nosta esiin.
Kokemus: Erästä lasta jännitti ryhmäämme tuleminen niin paljon, että hän lähes kieltäytyi tulemasta. Ryhmässä häntä jännitti myös uuden tekemisen aloittaminen. Hänellä oli tapana purkaa jännitystään aikuisnäkökulmasta negatiivisilla tavoilla kuten uuden tekemisen tai asioiden sanallisella mitätöimisellä (”toi on ihan tyhmää, en varmana tee tota”). Itse ryhmän aikana lapsi sai halutessaan jäädä seuraamaan leikkiä sivummalta ja liittyä mukaan itse valitsemassaan sopivassa kohdassa. Negatiivisen puheen huomioimme, mutta emme kyseenalaistaneet ja annoimme lapsen aloittaa tekemisen ihmeteltyään ja tutkailtuaan ensin uutta tilannetta negatiivisen puheen kautta. Ryhmän lopuksi lapsi kirjoitti palautelomakkeeseen: ”Meitä on kunnioitettu. Meillä on ollut hyvä olla ja turvallista”. Kysyessämme häneltä asiasta tarkemmin hän vastasi: ”Minulla on vain sellainen olo, että sain olla oma itseni”. Ryhmän jälkeen saimme myös valokuvan vanhemmalta siitä, kuinka kiitoskorttimme ryhmään osallistumisesta oli saanut kunniapaikan hänen huoneensa seinällä.
Ennakkoluuloton tutustuminen pitää sisällään myös sen, että lähestymme asioita avoimesti. Joskus niinkin tavallisesta asiasta kuin perheestä kysyminen voi ohjata lapsen ajattelemaan sitä perhettä, jonka kanssa asuu ja samalla joku lapselle tärkeä ihminen jää mainitsematta. Eräs lapsi totesi esimerkiksi: ”Ukki on puoliukki mutta on silti ihan oikea ukki”. Samoin olemme havainneet, että tuiki tavallinen termi ”harrastus” kääntyy monen lapsen mielessä johonkin ohjattuun harrastamiseen. Jos ohjattuja harrastuksia ei ole, lapsi saattaa jättää kertomatta, että pitää lukemisesta tai piirtää ja askartelee joka päivä.
Lapsesta lähtevää tutustumista
Lapsesta liikkeelle lähtevässä tutustumisessa merkityksellistä on vilpitön kiinnostus. Kiinnostusta voi osoittaa lasten mukaan olemalla läsnä ja lähtemällä mukaan siihen mitä lapsi sanoo tai tekee. Tutustuminen voi lähteä liikkeelle esimerkiksi lapsen kerronnasta L: “Arvaa mitä, mä söin äsken jätskiä!” A: “Millaista jätskiä sä söit?” tai toiminnasta “Sä taisit huomata, että siellä on pelejä. Onko siellä joku sellainen, jota haluaisit pelata?”.
Olemme myös kysyneet lapsilta siitä, mitä he itsestään uudelle aikuiselle haluavat kertoa. Lapset ovat kertoneet, että haluavat kertoa useimmiten itsestään uudelle aikuiselle oman nimen, mistä tykkäävät, positiiviset ominaisuudet ja luonteenpiirteet sekä ikänsä. Käytännössä eri lasten kohdalla korostui ainutkertaisuus ja yksilöllisyys näiden teemojen sisällä. Joku halusi kertoa ensin kanistaan ja toinen naapurin mummosta. Avoin tutustuminen lapseen ja hänen kokemusmaailmaansa vaatii uskallusta antaa lapsen viedä tilannetta ja heittäytymistä vaikkapa leikkiin tai hullunkuriseenkin jutteluun.
Lasten näkökulmasta tutustumisessa on tärkeää myös:
- Aikuisen halu kuunnella, kyky olla läsnä ja ottaa lapsi tosissaan.
- Lapseen kohdistuvat hymyt ja huomiointi esimerkiksi tarjoiluilla ja mukavilla leluilla.
- Hyvät työvälineet houkuttelevat tehtävien tekemiseen.
- Turvallinen ilmapiiri, jossa uskaltaa olla oma itsensä. Tämä edellyttää myös tiedon saantia toisesta.
- Myös tapaamispaikalla on lasten mielestä merkitystä. Voit kysyä lapselta, mikä olisi hänestä kiva paikka tutustua tai tarjota muutamaa vaihtoehtoa, josta lapsi voi valita.
Kokemus: Tapasimme lapsiryhmää, joka oli meille ennestään tuntematon. Ensimmäistä ryhmäkertaa varten olimme suunnitelleet erilaisia tutustumisleikkejä. Ennen tätä söimme välipalaa ja lapset keksivät syömisen ohessa alkaa arvuutella meille erilaisia paikkakuntansa nimiä. Niinpä opimme maantiedon ohella, että on paikka, jossa joku kävi englannin kielistä koulua, toinen taas kävi soittamassa pianoa tietyn nimisessä rakennuksessa ja kolmannelle tärkeä mummo taas asui tietyn nimisellä tiellä. Tutustumisleikkien sijaan lapsille tärkeät asiat, ihmiset ja tekemiset tulivatkin tutuiksi, kun maltoimme lasten spontaanista aloitteesta istua, jutella ja arvuutella. Saimme pienen ajan sisällä valtavasti tietoa.
Yllä olevan esimerkin mukaisesti tutustuminen voi olla vapaata juttelua toiminnan ohella. Aina ei siis tarvita erillistä välinettä tutustumisen tueksi, mutta useimmiten on hyvä käyttää jotain toiminnallista tapaa, joka tukee lapsen ilmaisua.