Yhteiskehittämisen päivä: Vanhempien ero

Miten auttaa vanhempien eron kokenutta lasta?

Mitä ja miksi?

Kutsuimme 7-10-vuotiaita lapsia kertomaan meille, millaista on hyvä tuki vanhempien erotilanteessa ja sen jälkeen. Olimme kiinnostuneita, millaiset sanat, teot ja eleet lapsille ovat jääneet saamastaan tuesta mieleen. Halusimme myös oppia lisää lapsille mielekkäistä ja luontevista yhteiskehittämisen tavoista!

Järjestimme päivän yhdessä Suomen Kasperin ja Pelastakaa Lasten Arjesta voimaa –hankkeen kesken. Lapsia yhdisti kokemus vanhempien erosta ja Kasperin erovertaisryhmään osallistumisesta. Lähestyimme eroryhmän läpikäyneitä lapsia ja vanhempia kirjeellä. Kyseessä oli yksittäinen yhteiskehittämisen päivä, jonka opit otettiin osaksi Kasperin perustoimintaa sekä Pelastakaa Lapset ry:n Arjesta voimaa –hankkeen kehittämistä.

Miten lähestyimme aihetta lasten kanssa?

Ideoimme etukäteen leikillisiä ja toiminnallisia lähestymistapoja, joilla tavoittaisimme lasten kokemuksia saamastaan avusta. Lisäksi jätimme tilaa vapaalle yhdessäololle, leikille ja herkuttelulle.

Tutustumisleikkien jälkeen aloitimme polkutehtävällä, jonka pohjalta tarkastelimme lasten kokemuksia vanhempien erosta, sen jälkeisestä avusta esimerkiksi eroryhmästä, nykyhetkestä sekä tulevaisuudesta. Olimme kuvittaneet nämä vaiheet kuvasymbolien kera isolle paperille. Päivän aikana lapset piirsivät, kirjoittivat ja liimasivat kuvia polulle. Polkutehtävä auttoi palauttamaan mieleen, miksi päivä järjestettiin ja mikä lapsia yhdistää. Polkutehtävän lisäksi meillä oli postilaatikko, johon lapset kirjoittivat ja piirsivät kirjeen jollekin aikuiselle, joka miettii, miten lasta voisi auttaa. Olimme pohtineet etukäteen, että tehtävän voi tehdä myös piirtäen tai saduttamalla.Teimme myös legoilla esitetyn näytelmän lapsesta, jonka vanhemmat eroavat. Lapset saivat kuljettaa tarinaa eteenpäin kertomalla mitä lapsi sanoo, tekee tai ajattelee seuraavaksi tai mitä aikuisten tulisi tehdä. Lisäksi lapset ideoivat omien kokemustensa pohjalta mainoksen eroryhmästä lapselle, joka pohtii siihen osallistumista.

Yksilölliset kiinnostuksenkohteet näkyivätkin päivän aikana siinä, mihin tehtäviin lapset motivoituivat. Esimerkiksi mainoksen tekeminen oli mieluisa lapselle, joka tykkäsi askarrella.  Kaksi ryhmäläistä osallistui mainoksen sisällön pohtimiseen majaa rakentaessaan. Majan rakentaminen oli ollut heille lempijuttu myös vertaisryhmässä.

Lapset tekivät paljon omia toiminnan aloitteita päivän aikana. He nauttivat vapaasta yhdessäolosta, joka mahdollisti tutustumisen ja vertaiskokemusten jakamisen. Lasten aloitteisiin tarttuminen loi myös tasavertaisuutta päivään. Lyhyet tehtävät ja vapaan toiminnan vuorottelu tuntui toimivalta. Vapaiden hetkien jälkeen lapset taas jaksoivat keskittyä tehtäviin, jossa eroa käsiteltiin  aikuisten ehdottamien tehtävien kautta. Näissäkin tehtävissä pyrittiin avoimiin kysymyksiin ja erilaisten toiminnan tapojen mahdollistamiseen.

Päivän lopussa keräsimme lapsilta palautetta päivästä janatehtävän avulla: lapset liikkuivat janalla sen mukaan, miten kokivat päivän. Toisena ääripäänä oli tosi kivaa ja toisena tosi tylsää. Lapset kokivat, että päivässä oli tosi kivaa tai ihan kivaa. Keskusteluissa selvisi, että päivä oli lasten mielestä erilainen ja tällaisia pitäisi olla lisää. Annoimme kiitokset päivään osallistumisesta ja lapset olivat ilahtuneita. Heidän mukaansa kiitos houkutteli tulemaan myös paikalle, vaikka alkuun vähän jännittikin.

Mitä opimme lasten kanssa kehittämisestä?

Kokosimme päivän oppeja visualisoinnin avulla. Tapa oli hyvä, koska se pysäytti meidät pohtimaan, mitä lapset oikeastaan kertoivat ja millaisia aloitteita tekivät sekä mitä aikuinen ajatteli tai teki eri tilanteissa. Näin syntyi myös piirrosvideo, jossa kerromme, mitä opimme yhteiskehittämisestä lasten kanssa.

Seuraavat opit haluamme muistaa päivästä:

  1. Lapsilla on paljon näkökulmia palveluiden ja toiminnan kehittämiseksi. Vain lasten näkökulmia huomioimalla, voimme kehittää lasten tarpeisiin vastaavia ja lasten näkökulmasta saavutettavia palveluita. Yhteiskehittämisen näkökulmasta on erityisen tärkeää tarttua lasten aloitteisiin ja toimintaan: siirtyä lapsimukavuusalueelle, joka on sekin erilainen eri lapsille.
  2. Lapsen näkökulma vanhempien eroon on erilainen kuin aikuisen, ja jokaisen lapsen kokemus on omanlainen. Lapsen näkökulman huomioiminen edellyttää lapsen maailmaan tutustumista. Aikuisten onkin tärkeää muistaa, että lapsella tulee olla tilaa ilmaista itseään hänelle sopivalla tavalla ja nostaa työskentelyyn niitä asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä. Joskus aiheet saattavat erota aikuisten ajatuksista paljonkin. Emme koskaan saa vähätellä tai ohittaa lapsen kertomaa, vaikka se toisinaan näyttäytyy meistä yksinkertaiselta ja liiankin konkreettiselta. Kiinnostumalla siitä, meille avautuu mahdollisuus ymmärtää mikä asioiden merkitys lapsen näkökulmasta on.
  3. Elämää ei voi jaotella yksittäisiin elämäntapahtumiin. Kertoessaan mikä erosta auttaa, lapset samalla puhuvat asioista, jotka yleisesti ovat heille elämässä tärkeitä. Näitä lapsille tärkeitä ja merkityksellisiä asioita on tärkeä vaalia erilaisissa elämäntilanteissa.

Mitä teimme lasten tiedolla?

Olemme vieneet päivän opit yhteiskehittämisestä sekä lasten toiveista erotilanteissa omaan työhömme. Lähetimme videon ja blogikirjoituksen myös lasten vanhemmille ja lapsille itselleen.

Haluatko kunnella lasten ajatuksia?