Esimerkkinä kehittäjäryhmä

Kokemuksia perheväkivaltaa kokeneiden lasten kehittäjäryhmästä

Mitä ja miksi?

Pelastakaa Lapset Arjesta voimaa –hankkeella ja Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n Perhekulma Puhurilla on yhteinen kuuden lapsen kehittäjäryhmä perheväkivaltaa kokeneille 7-12-vuotiaille lapsille. Ryhmätoiminnassa on ollut osittain mukana myös vanhemmat ja sisarukset.

Ryhmäläisiä yhdistää:

  • kokemus perheväkivallasta
  • kokemus avun saannista
  • halu osallistua ryhmään
  • huoltajan halukkuus osallistua ryhmään

Perheväkivaltaa kokeneiden lasten auttamistyötä on kehitetty Suomessa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Alle 12-vuotiaiden lasten kokemustieto palveluiden kehittämisessä on edelleen melko vähäisessä roolissa. Ryhmän kautta on mahdollista saada ajatuksia siitä, miten kehittävää otetta voisi lisätä systemaattisesti osana lasten auttamistyötä.

Lasten viestit pysäyttävät meidät aikuiset tärkeiden asioiden äärelle: mikä auttaa lasta ja luo toivoa ja turvaa elämään. Lasten kehittäjäryhmän viestien kautta meillä on mahdollisuus saada näkökulmia, jotka auttavat lasten osallisuuden vahvistamisessa. Lisäksi halusimme oppia lisää lasten kanssa toimimisesta palveluiden kehittämiseksi.

Lasten ajattelimme saavan ryhmästä vertaistukea ja mahdollisuuden vaikuttaa asioihin, jotka tuntuvat henkilökohtaisella tasolla merkitykselliseltä. Näin kävikin!

”Enää en ole yksin.”
”Mä vaan toivon, ettei kenenkään tarttis enää pelätä. Oli sitten lapsi tai aikuinen!”

Miten?

Ryhmään kutsuminen tapahtui lapsille ja vanhemmille lähetettyjen kirjeiden kautta ja työntekijän yhteydenotolla. Kirjeissä kerroimme mikä ryhmä on, miksi ryhmä järjestetään, mitä ryhmässä voi esimerkiksi tapahtua, keitä ryhmään tulee ja mikä heitä yhdistää. Lapsille kerrottiin myös, että ryhmään osallistuminen on vapaaehtoista ja ensin voi tulla kokeilemaan.

Ennen ryhmän alkua järjestimme  henkilökohtaiset tutustumiskäynnit, joilla annoimme tietoa lapselle ja vanhemmalle ryhmästä, kartoitimme millä fiiliksellä lapsi on tulossa ja millaisista asioista tykkää: esimerkiksi lempi- ja inhokkiruoat sekä mielekäs toiminnan tapa. Käytimme mobiilikyselyä tukena. Tutustumiskäynneillä meille selvisi ryhmäläisten yhteinen kiinnostus taiteeseen, askarteluun ja eläimiin. Taide ja eläimet ovatkin kulkeneet ryhmän mukana tekemisen tavoissa sekä puheenaiheissa. Tutustumiskäynnit lievensivät usean lapsen jännitystä osallistumiseen.

Kehittäjäryhmässä lapsilla on päärooli, mutta myös lasten läheiset, erityisesti vanhemmat ja sisarukset ovat myös mukana. He osallistuvat ryhmäkertoihin osittain ja lapset kokoavat viestejä myös heille. Lisäksi lapset ja vanhemmat ovat tehneet yhteisiä välitehtäviä. Emme luoneet ryhmälle tiukkoja struktuureja – oikeastaan meille on syntynyt tietyt struktuurit lasten tekemien aloitteiden pohjalta.

Aikuiset luovat ryhmätoiminnalle puitteet ja raamit, varmistavat ja vastaavat siitä, että kaikki lapset kokevat olonsa turvalliseksi ja jokaisen osallistuminen on mahdollista. Ryhmässä aikuisten rooli onkin mahdollistava, lasten toimintaa tukeva ja ryhmää kannatteleva. Lapset ovat ottaneet vahvan toimijan roolin ja tekevät myös erilaisia toiminnan aloitteita, joita aikuiset herkällä korvalla kuuntelevat. Olemme luottaneet siihen, että se, mitä lapset meille kertovat, on riittävää.  Lapset kertovat paljon, kun he saavat lähteä liikkeelle itselleen tärkeistä asioista tavalla, joka tuntuu heistä mukavalta. Ennalta suunnitelluissa tehtävissä olemme myös pyrkineet tutustumaan lapsiin ja heille tärkeisiin asioihin avoimesti. Lapset ovat uskaltaneet sanoittaa ryhmässä, mikäli eivät halua puhua tietystä asiasta.

Ryhmäkerrat ovat olleet kestoltaan keskimäärin neljä tuntia ja alkaneet useimmiten lasten ja vanhempien yhteisellä ruokahetkellä.  Työskentelyn sisältönä on taiteen tekemistä, aikuisten lapsille antamia tehtäviä, lasten aloitteista lähteviä keskusteluja, pelejä ja leikkejä.  Ryhmäkerran kesto on mahdollistanut kiireettömyyden tunnun ja antanut myös työntekijälle rauhaa pysähtyä. Olemme myös yhdessä lasten kanssa ideoineet tulevia ryhmäkertoja.

Meille on ollut tärkeää, että lapsilla on hyvä olla ryhmässä ja olemme sen sanoneet ääneen. Ryhmän mielekkyyttä lapsille olemme halunneet lisätä sillä, että tekemisen tapa on lapsille luontevaa ja vastaa heidän kiinnostuksen kohteitaan. Tässä olemme lasten palautteen mukaan onnistuneet. Ryhmässä on ollut vahvasti läsnä myös hauskanpito, mikä lasten mielestä on tärkeää myös perheväkivaltaa kokeneiden lasten auttamistyössä. Ryhmän aikana vertaisuuden voima on tuntunut ja näkynyt. Ystävyyssuhteita on syntynyt yllättävän nopeasti ja lapset ovat kuvanneet kokemuksia, että yksinäisyyden tunne on vähentynyt. Ryhmän aikana lapset ovat saaneet työskennellä hyvillä työvälineillä ja heillä on myös aina ollut maistuvat tarjoilut. Olemme kiittäneet lapsia osallistumisesta myös pienin muistamisin.

Palautetta olemme keränneet säännöllisesti. Palautteenkeruun menetelminä olemme käyttäneet havainnointia, fiilisnoppaa ja mobiilikyselyä.

Lapset ovat spontaanista kommentoineet ryhmää ja halunneet jatkaa yhteistä matkaa.

”Tämä ryhmä tuo minulle toivoa ja turvaa”
”Enää en ole yksin”
”Sain ystävän!”
”Ei kai tämä oo viimeinen kerta kun tavataan?”
“Tulee tunne, että voi auttaa toisia ja omat ajatukset ovat tärkeitä.”

Ryhmän suunnittelussa ja toteutuksessa on huomioitu Lapsen oikeuksien sopimus ja mm. periaatteet:

Lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä ja mielipiteensä.
Lapsella on oikeus yksityisyyteen.
Lapsella on oikeus suojeluun.
Lapsella on oikeus saada tietoa.
Lapsella on oikeus leikkiin ja taide-elämään.

Ryhmän lasten mielestä tärkeitä lapsen oikeuksia on:

”Voi puhua kaikesta.”
”Ei tartte pelätä.”
”Oikeus olla oma ittensä.”
”Oikeus leikkiä.”
”Oikeus saada kavereita.”
”Kokea olevansa hyvä.”
”Lapset ei aina tiedä mitä tehdä, jos ne ei toteudu. Pitäis saada tietää!”

Mitä olemme oppineet lapsilta?

Ryhmän kautta olemme oppineet lapsilta paljon siitä:

  1. Millaiset asiat ovat tärkeitä lapsen arjessa turvallisuuden ja toivon näkökulmasta.
  2. Mikä palvelukohtaamisessa on auttanut lasta kertomaan vaikeista asioista.
  3. Miten lasten kanssa voi kehittää palveluita yhdessä, niin, että toiminta on kaikille osapuolille antoisaa.

Näitä oppeja kokoamme parhaillamme yhteen ja julkaisemme myöhemmin tälläkin sivustolla osiossa ”Kuuntele lasten ajatuksia!”.

Lapsen tiedon eteenpäin välittäminen ja huomiointi

Lapsilta ja lasten kanssa opittua viedään lapsen läheisille, paikallisella tasolla auttajille ja palveluiden kehittämisen tueksi sekä valtakunnallisesti päättäjille.

Jokaisen ryhmäkerran jälkeen työntekijät ovat pysähtyneet yhdessä pohtimaan, millaisia asioita ryhmäkerta on meille opettanut ja mitä lapset ovat erityisesti halunneet kertoa. Lapset ovat toivoneet, että heidän ajatuksiaan kuulisi mahdollisimman moni, koska ”paljon turhempaakin kerrotaan”.

Olemme halunneet, että lasten viestejä viedään jo ryhmän aikana läheisille: lapset ovat esimerkiksi antaneet postikortteja, joissa ovat kertoneet, mikä läheisten toiminnassa on auttanut heitä. Yksi ryhmäkerroista oli lapsille ja heidän kutsumilleen läheisille yhteinen. Esillä oli lasten taidenäyttely, jossa he kertoivat mikä luo heille toivoa ja turvaa. Samalla tapaamisella mahdollistettiin myös perhe- ja kaverikuvien ottaminen valokuvaajan toimesta.

Lapselta lapselle suuntautuvan tiedon vaikuttavuus on pysäyttänyt meidät miettimään sitä, miten lasten viestejä voisi suunnata toisille lapsille. Olemme kutsuneet lapset mukaan myös viestien eteenpäin viemiseksi.