”Vapaa-aika ja harrastustoimet tulisi järjestää niin, että kaikilla olisi mahdollisuus siihen” 

Rahan puute estää monia lapsia osallistumasta harrastuksiin tai muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Tämä on ollut tiedossa jo pitkään ja nyt asiaan saatiin lisävahvistusta Pelastakaa Lasten tuoreesta Lapsen ääni -selvityksestä.

Selvitykseen vastasi yli 3100 13-17-vuotiasta eri puolilta Suomea. Heistä 14 % koki harrastusmahdollisuutensa huonoksi tai melko huonoksi. Lapsilla, jotka määrittelivät kuuluvansa matalatuloiseen perheeseen, luku oli 51 %. Ero on huima. Otsikon toive, suora lainaus kyselyn vastauksista, onkin erittäin ajankohtainen.

”Vapaa-aika ja harrastustoimet tulisi järjestää niin, että kaikilla olisi mahdollisuus siihen.” 

Selvityksessä nousi esiin myös toinen tärkeä harrastus- ja vapaa-ajanmahdollisuuksien tiellä oleva este: omiin kykyihin ja taitoihin uskominen. 25 % matalatuloisten perheiden lapsista koki, ettei ole tarpeeksi taitava tai lahjakas osallistumaan haluamaansa harrastus- tai vapaa-ajan toimintaan. Hyvätuloisten perheiden lasten kohdalla vastaava luku oli vain 8 %.

Mistä tällainen ajatus itsestä taitamattomana tai osaamattomana kumpuaa, tunne ettei uskalla tai voi osallistua, koska ei osaa? Kun tähän lisää vielä muut vähävaraisten perheiden lapsilla yleisemmät negatiiviset tuntemukset, kuten itsensä muita vähemmän tärkeäksi tunteminen, joukkoon kuulumattomuus, nolotus ja ahdistus, voi aiheellisesti miettiä, kuinka monenlaisia esteitä köyhyydestä todellisuudessa aiheutuukaan ”pelkän” rahan puutteen lisäksi.

Unelmiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin kaivataan tukea

Perheen taloudellisen tilanteen vaikutukset eivät rajoitu pelkästään harrastus- ja vapaa-ajanmahdollisuuksiin vaan ne heijastuvat laajemminkin tulevaisuususkoon ja tulevaisuuden haaveisiin. Kyselymme perusteella moni kokee huolta tulevaisuudesta. Onneksi on kuitenkin myös haaveita. Nämä liittyivät monella unelmien työ- tai opiskelupaikkaan, tyttö- tai poikakaverin löytämiseen ja ylipäänsä onnelliseen elämään. Perheen taloudellinen tausta näkyi kuitenkin siinä, että huonommin toimeentulevilla huoli oli yleisempää ja haaveet arkisempia. Taloudellista niukkuutta kokeneiden vastauksissa haaveiltiinkin muiden asioiden ohella riittävästä toimeentulosta:

”[Haaveenani on] ihana perhe ja tarpeeksi rahaa, ettei tarvi siitä koko ajan ahdistua saako sitä ruokaa vai ei.”

Muiden ihmisten suhtautumisella on merkitystä, kun lapsi muodostaa käsitystä itsestään harrastajana, toimijana ja yleensäkin ihmisenä. Kannustava suhtautuminen valaa uskoa itseen, kun taas huomiotta jääminen tai suoranainen vähättely nakertavat mieltä. Onkin huolestuttavaa, että 19 % vähävaraisten perheiden lapsista (10 % kaikista vastaajista) oli kokenut vähättelevää tai ikävää suhtautumista omiin toiveisiin tai unelmiin, jotka liittyivät vapaa-ajanviettoon tai harrastuksiin. Lisäksi lapset ja nuoret toivoivat, että kotona tuettaisiin ja kannustettaisiin enemmän harrastamiseen ja vapaa-aikaan liittyvissä asioissa.

Miten voimme tukea lapsia ja nuoria?

Haluan lopuksi esittää muutaman suosituksen ja kannustuksen sanan. Ensimmäiseksi suosittelen jokaista lukemaan Lapsen ääni -raportin ajatuksella läpi ja kiinnittämään erityistä huomiota lasten omiin ehdotuksiin vapaa-ajan ja harrastusten järjestämisestä. Maksuttomuus ja edullisuus toistuvat monessa ehdotuksessa, mutta lapset ja nuoret ovat esittäneet muitakin oivaltavia ajatuksia, joissa esimerkiksi huomioidaan syrjäseutujen todellisuus.

Toiseksi kannustan jokaista meistä aikuisista, olemmepa vanhempia, lasten parissa työskenteleviä ammattilaisia tai muuten vain lapsia kohtaavia, muistamaan kannustuksen ja tuen voiman. Muistetaan tämä jokaisen lapsen kohdalla, perhetaustaan katsomatta. Kohdataan ja kohdellaan jokaista lasta arvostavasti, tuetaan löytämään tekemisen ilo sekä tunnistamaan omat vahvuudet. Valetaan uskoa itseen ja omiin kykyihin. Myönteisillä ja kannustavilla sanoilla, katseilla ja kohtaamisilla voi olla valtavan suuri merkitys lapsen itsetunnolle ja itsearvostukselle.

”Yritys ymmärtää ei vielä riitä – tarvitaan konkreettisia tekoja lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi ja poistamiseksi.”

Viimeiseksi toivon, että osaisimme nähdä rahan puutteen yli ja sen taakse, ja ymmärtäisimme kuinka moninaisia vaikutuksia vähävaraisuudella voi olla lapsen elämässä. Samalla haluan kuitenkin muistuttaa, että yritys ymmärtää ei vielä riitä – tarvitaan konkreettisia tekoja lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi ja poistamiseksi. Esimerkiksi sen varmistamista, että taloudellisia esteitä madalletaan ja poistetaan harrastusten tieltä niin, että jokainen lapsi asuinpaikasta riippumatta voi harrastaa ja viettää mielekästä vapaa-aikaa. Tämä on tärkeää lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta, kuten myös hyvinvoinnin edistämisen sekä syrjäytymisen ehkäisemisen näkökulmasta.

Tutustu Lapsen ääni -raporttiin

Aino Sarkia
Asiantuntija, Lapsiperheköyhyys ja Eväitä elämälle -ohjelma
Pelastakaa Lapset