Sotakuvien tsunami ja tiedon tulva velvoittaa suojelemaan lapsia

Sotakuvien tsunami ja tiedon tulva velvoittaa suojelemaan lapsia

Olin lähes teini-ikäinen, kun näin kuuluisan valokuvan napalmin vaurioittamista lapsista Vietnamin sodassa, juoksemassa tiellä henkensä edestä ja itkien. Keskimmäisenä juoksi itseni ikäinen tyttö alastomana. Voin edelleen muistaa koko kehoon levinneen järkytyksen; se kuva ei ole enää ikinä kadonnut muististani ja kehostani. Muistan tilanteen viidenkymmenen vuoden jälkeen yhtä kirkkaasti kuin se olisi tapahtunut eilen.

Nyt vastaavien kuvien ja videoiden tulva Ukrainan sodasta on valtava. Tiktok, Instagram, Facebook, Twitter, tv, sanomalehdet, ovat täynnä toinen toistaan järkyttävämpiä kuvia ja videoita kuolemasta, viattomien kärsimyksestä, sodan kauhuista.

Tämä tulva, sotakuvien tsunami, on hyvä hetki pysähtyä ja pohtia somen ja muiden mediakanavien käyttöä, älypuhelimen jatkuvaa läsnäoloa yhteiskunnassamme, informaation tulvaa. On hyvä hetki pohtia, haluaako olla kaikkialla kaikkien kanssa kaiken aikaa, nyt ja aina. Jos haluammekin, onko se mahdollista? Me haluamme niin paljon asioita, joita ole mahdollista toteuttaa. Me myös haluamme asioita, jotka eivät ole meille hyväksi.

Mikä on keskeisen tärkeää vaikeina, traumaattisina aikoina?

Tutkimusten mukaan parhaiten ihminen selviää keskittymällä arkisiin, jokapäiväisiin asioihin, rutiineihin. On oikeus ja kohtuus siirtää huomionsa pois liiallisesta traumatisoivasta materiaalista, on oikeus irrottautua jatkuvasta järkyttävien kuvien pyörteestä. Kun tuohon pyörteeseen tempautuminen ei tee meille hyvää, ei se myöskään auta.

Tietoisuus epäoikeudenmukaisuudesta ja hirveästä sodasta Euroopassa ei häviä minnekään, vaikka luopuisi joksikin aikaa jatkuvasta uutisten, kuvien ja videoiden seurannasta. On oikeus keskittyä selviytymään ja on oikeus keskittyä auttamaan omalta osaltaan – on jokamiehenoikeus kieltäytyä jatkuvasta pelottavasta kuvastosta ja suojella elämää.

Aikuisten oikeus ja velvollisuus on myös auttaa ja suojella lapsia. Lasten ei ole hyvä altistua väkivalta- ja sotakuvastolle. Hienolla tavalla eräs kauppias oli lasten vanhempien pyynnöstä siirtänyt tarhaikäisen silmien tasalta sotakuvaston muualle myyntihyllyyn. Lasten suojelu sotakuvastolta ei ole sananvapauden rajoittamista vaan vastuullista aikuisuutta.

”Lasten suojelu sotakuvastolta ei ole sananvapauden rajoittamista vaan vastuullista aikuisuutta.”

Samalla tavalla kauppiaat ovat kiitettävällä tavalla kuulleet vanhempien viestin makeisten siirtämisestä kassojen viereltä vähän kauemmaksi; enää harvoin jos koskaan näkee näitä tarhaikäisten ”parkumisloukkuja” viritettyinä kassoille. Silti kukaan ei puhu elinkeinonvapauden rajoittamisesta, vaan perheet käyvät mieluummin ostoksilla kaupassa, johon näitä loukkuja ei ole viritetty.

Jokelan koulusurman tutkimuksesta tiedämme, että ne lapset ja nuoret, jotka joutuivat keskellä järkytystään vastaamaan median kysymyksiin, eivät selvinneet yhtä hyvin kuin ne nuoret, jotka eivät median pyöritykseen joutuneet. Sananvapaus tulee toteuttaa vastuullisesti. Suomen sananvapaa media toimi vastuullisesti Kauhajoella Jokelan kokemuksesta oppineena.

Lapsen ja nuoren kokemuksen kuuleminen ja mahdollisen ahdistuksen, pelon ja epävarmuuden tunteiden kohtaamisessa on tärkeää, että aikuinen on vuorovaikutuksen hetkellä itse riittävän turvallisella mielellä. Sosiaalisen oppimisen biologinen perusta on turvallisuuden tunne. Riittävän turvallisuuden tunteen vaaliminen vaikeina aikoina on ihmiskunnan selviämiselle elintärkeää.

On hyvä pysähtyä, ottaa itselleen aikaa ja antaa sitä toisille; aikaa hengittää, antaa keholleen tilaa ja mahdollisuuksia palautua. Rajat mahdollistavat ajattelemisen ja pohdinnan.

Kunnioittakaamme toistemme rajoja, jotta voimme olla malleina lapsillemme. Jokamiehenoikeudet sisältävät arvokkaan perinnön vastuullista vapautta.

Kirsi Kettunen
Ylilääkäri
Pelastakaa Lapset