Sopeutumista uuteen Etelä-Suomen alueen perhehoidossa

Perhehoidon tukityö koostuu sijoitetun lapsen, hänen syntymävanhempiensa ja sijaisperheen kanssa työskentelystä. Yleisimmin tämä tapahtuu tukikäynneillä sijaisperheen kotona, säännöllisten puheluiden muodossa sekä lapsen ja syntymävanhempien tapaamisten mahdollistamisena.

Koronatilanteen alkaessa aloimme suunnitella kaikki tapaamiset uudelleen pystyäksemme takaamaan kaikkien osapuolten turvallisuuden. Turvallisuuden suhteen on pitänyt huomioida esimerkiksi tapaamisen tuen tai valvonnan tarve kuin myös korona-suositusten turvavälit ja hygienia. Jokaisen perheen kanssa on yhdessä yksilöllisesti mietitty paras järjestely ja toimintamuoto.

”Jokaisen perheen kanssa on yhdessä yksilöllisesti mietitty paras järjestely ja toimintamuoto.”

Sijoitetun lapsen kanssa työskentely siirrettiin lähes poikkeuksetta ulkotiloihin. Tällöin fyysisen etäisyyden ottaminen on sujunut lapselle luonnollisesti. Onneksi keväällä ja kesällä ulos siirtyminen oli lapsillekin luontevaa ja säät pääosin suosiolliset. Monilla sijaisperheillämme on isot kotipihat, joita olemme saaneet käyttää vapaasti ja tarvittaessa siirryimme myös lähimetsiin retkeilemään. Työntekijältä on vaadittu enemmän aikaa työn suunnitteluun, koska kaikkia tuttuja työmenetelmiä ei välttämättä ole voitu toteuttaa ulkona.

”Yhdessä keskustelemalla ja eri vaihtoehtoja puntaroiden on jokaiselle perheelle löytynyt sopiva tapaamispaikka, jossa kaikki osapuolet ovat kokeneet olonsa turvalliseksi.”

Niin ikään syntymävanhempien ja lasten välisiä tapaamisia pyrittiin siirtämään toteutettavaksi ulkona. Yhdessä keskustelemalla ja eri vaihtoehtoja puntaroiden on jokaiselle perheelle löytynyt sopiva tapaamispaikka, jossa kaikki osapuolet ovat kokeneet olonsa turvalliseksi. Jotkut vanhemmat eivät ole voineet esimerkiksi riskiryhmään kuulumisen vuoksi tulla tapaamisiin. Lapsen ja vanhemman välisen suhteen ylläpitämiseksi on tällöin lisätty videopuheluja ja muuta yhteydenpitoa. Olemme luoneet soittoihin ”lukujärjestyksen” sekä tukeneet ja muistutelleet tämän toteutumisessa vanhempaa, jotta lapsi on voinut luottaa, ettei yhteydenpito taukoa.

Yksin liikkumaan tottuneiden nuorten kanssa on sijaisperheet joutuneet joustamaan ja esimerkiksi kuljettaneet nuorta pitkiäkin matkoja tapaamaan ystäviään, jotta on voitu välttää julkisilla liikennevälineillä kulkeminen. Myös välimatkoista ja kokoontumisrajoituksista muistuttelusta tuli heti alkuun yksi tärkeistä puheenaiheista, kun perheessä on teini-ikäisiä.

”Oleellista on ollut valmistella vanhempia poikkeustilasta johtuviin erityisjärjestelyihin ja kannustaa heitä tapaamisiin.”

Työntekijät kuljettavat nykyään vakiovarusteena mukana hengityssuojaimia ja käsidesiä, joskus myös esimerkiksi varahanskoja ja sateenvarjoa vanhemmalle lainattavaksi. Oleellista on ollut valmistella vanhempia poikkeustilasta johtuviin erityisjärjestelyihin ja kannustaa heitä esimerkiksi tapaamisiin, vaikka ulkoilu onkin saattanut olla ajoittain epämukavaa.

Aikuisten kesken yhteydenpito ja keskustelut siirrettiin järjestettäväksi etäyhteyksin. Sijaisvanhempien tukeminen lasten hoidon ja kasvatuksen kysymyksissä, sekä mahdollisten huolten jakaminen on sujunut videopuheluyhteyksin mainiosti. Toki myös tukikäyntien yhteydessä tapaamme sijaisvanhempia ja ulkoillessa on erityistä huomiota täytynyt kiinnittää salassapitoon, koska kuuloetäisyydellä on voinut olla joskus paljonkin ulkopuolisia.

Joustoa ja ymmärrystä tähän erikoiseen tilanteeseen on löytynyt kaikilta ja ajoittain nopeastikin muuttuneet suunnitelmat, esimerkiksi sään vuoksi, ovat sujuneet ongelmitta. Etäyhteyksien käyttö sekä ulkoilun suosiminen hyvällä säällä ovat olleet monille mieleisiä tapoja toimia ja jäävät varmasti osaksi perhehoidon tukityön menetelmiä jatkossakin.


Suvi Kyrö
perhehoitotoiminnan perheohjaaja
Etelä-Suomen aluetoimisto
Pelastakaa Lapset