Sisarussuhteiden tukeminen biologista lasta tukemalla jälkihuoltovaiheessa

Kun sijoitettu nuori lähestyy täysi-ikäisyyttä ja itsenäistyminen tulee ajankohtaiseksi, alkaa nuoren elämässä uusi, monenlaisia tunteita herättävä ajanjakso. Vaikka sijoitus olisi jatkunut lähes koko nuoren elämän ajan, saattaa itsenäistymisen vaiheessa aktivoitua uudelleen monia lapsuudessa koettuja tunteita ja kokemuksia. Nuori, joka on pitkän aikaa saanut rakentaa kiintymyssuhdetta sijaisperheeseen ja testata sen elastisuutta, on tilanteessa, jossa hänen tulisi irrottautua tästä turvallisesta suhteesta. Nyt suhde sijaisperheeseen, sijaissisaruksiin ja biologisiin sisaruksiin muuttaa muotoaan. Ehkäpä myös suhde syntymävanhempiin rakentuu uudella tavalla.

”Nuori, johon suhteet ovat olleet aina läheiset ja kunnossa, tokaiseekin yllättäen, että ”minullahan ei ole virallisesti yhtään siskoa eikä veljeä”.”

Me perheohjaajat olemme työskennelleet sijaisvanhempien, sijoitetun nuoren ja sijaissisarusten tukena tässä tärkeässä vaiheessa.  Perheohjaajan näkökulmasta on näyttänyt siltä, että nuori kirjaimellisesti rimpuilee irti perheestä eikä erinäisiltä ylilyönneiltäkään ole vältytty. Tilanne, jossa sijoitettu nuori tekee rankastikin tätä irtautumista sekä sijaisvanhemmista, että sijaissisaruksista, on ollut rankkaa koettavaa sijaissisaruksille. Nuori, johon suhteet ovat olleet aina läheiset ja kunnossa, tokaiseekin yllättäen, että ”minullahan ei ole virallisesti yhtään siskoa eikä veljeä”. Sijaissisarukset ovat kertoneet kokeneensa tämän rankkana, sillä he ovat olleet ne, jotka ovat tarvittaessa astuneet sivuun ja sopeutuneet sijoitetun lapsen erityistarpeisiin. He ovat omalta osaltaan kannatelleet sekä rakentaneet sisaruutta. Heiltä on sitä myös jossain määrin vaadittu. Yhtäkkiä sisarus alkaakin kovin sanoin romuttaa ja kyseenalaistaa sisarussuhdetta tarkoittamatta kuitenkaan sitä – ja senkin sijaissisarukset ymmärtävät.

Sijoitetun nuoren itsenäistymisprosessi on herättänyt paljon tunteita sijaissisaruksissa. He ovat tuoneet niitä rohkeasti esille perheohjaajan tapaamisilla. Tunteita on käsitelty mm. keskustelemalla, piirtämällä ja kirjoittamalla. Myös ”Erilainen sisaruus” -kortit on koettu hyödyllisiksi. Sijaisvanhemmat ovat kertoneet, että sijaissisarukset ovat tarvinneet tukea omien tunteidensa käsittelemiseen, jotta sisarussuhteet eivät katkeaisi sijaissisaruksen itsenäistymiseen, vaan niillä olisi mahdollisuus jatkua aikuisuuteen saakka. Heille on ollut tärkeää ymmärtää, mitä heidän sijaissisaruksensa käy läpi ja mistä tunteet saattavat nousta.

”Sijaissisarus ansaitsee tulla nähdyksi ja tuetuksi osana perhehoidon prosessia.”

Meidän perheohjaajien työ on hyvin pitkälti tunteiden parissa työskentelyä. Toimimme usein tunteiden sanoittajina, suodattimina, puskureina ja kannattelijoina. Pyrimme luomaan katsetta ja toivoa tulevaisuuteen tilanteen kaikille osapuolille. Näin on ollut näissäkin tilanteissa.

Sijaissisarus ansaitsee tulla nähdyksi ja tuetuksi osana perhehoidon prosessia. Ovathan sijaissisarukset sijoituksen onnistumisen kannalta merkittävässä roolissa. Sijaissisaruudella on vaikutusta sijaissisaren tai -veljen elämään, lapsuuteen ja nuoruuteen. Uskon ja toivon, että vaikutukset ovat pääosin positiivisia. Sijaissisaruus antaa elämään jotakin sellaista, jota ei voi mistään oppia. Se kasvattaa näkemään ja ymmärtämään, että on olemassa hyvin erilaisia perheitä ja elämäntilanteita. Se kasvattaa hyväksymään erilaisuutta. Se kasvattaa antamaan omastaan ja opettaa ottamaan vastaan. Se kasvattaa rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta. Se kasvattaa muodostamaan ihmissuhteita aluksi täysin vieraisiin ihmisiin. Näitä asioita sijaissisar tai -veli ei osaa ehkä arvostaa vielä kasvaessaan, niiden arvo punnitaan vasta aikuisena. Näiden suhteiden tukemiseen kannattaa todella panostaa.


Anna Karila
perheohjaaja
Pelastakaa Lapset ry

Meidän sakki (2018-2021) -hanke nostaa esille sisarussuhteiden ja sijaissisarusten merkityksen perhehoidossa. Hankkeen päätavoite on sisarussuhteiden vahvistuminen pitkäaikaista perhehoitoa antavissa sijaisperheissä. Tavoitteena on myös tukea sijaisvanhempia sisarussuhteiden syventämisessä ja varmistaa, että myös sijaissisarukset saavat tukea perhehoidosta. Yhteistyökumppaneina hankkeessa ovat Helsingin perhehoito, Perhehoitoyksikkö Pihlaja, Pesäpuu ry, Pelastakaa Lapset ry ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy.