Sanatonna

Miksi nuori murhaa? Murhaa toisen nuoren. Muutaman nuoren porukka tappoi ikätoverin, pahoinpiteli kuoliaaksi. Syntymäpäivän vietossa. Mikä on mennyt pieleen?

Shokki – ajatukset seisahtuvat.

Tapahtuma on niin kaukana arkikokemuksesta, että sen ajatteleminen on vaikeata. Tällaisen tapahtuman kohtaaminen tunteiden ja ajatusten tasolla on vaikeata. Tunnistan kirjoittavani vaiheessa, jossa sanoja on kovin vähän. Mieluiten olisin vaiti.

Varmuuden vuoksi varustaudumme kriisiin; siihen, että alueen asukkaat järkyttyvät suurena joukkona. Toiminta helpottaa; olemme ihan syystä ylpeitä kriisivalmiudestamme. Meillä on vastaus kriisiin vastaamiseen. On tiedotusta, tilojen varaamista, nopeaa toimintaa, somevaikuttamista. Me osaamme toimia. Kriisivalmius on nyt testattu. Se luo turvallisuuden tunnetta, joka kannattelee.

”Tapahtuma on niin kaukana arkikokemuksesta, että sen ajatteleminen on vaikeata.”

Tunteiden ja ajatusten tasolla tapahtuman kohtaaminen on kohtaamista turvallisten rakenteiden varassa. Silloin uskaltautuu ikävienkin tunteiden kohtaamiseen. Siihen sisältyy rohkeus ihmisen ja luomamme yhteiskunnan synkimpien puolien näkemiseen. Se on uskallusta tunnustaa, että maailman onnellisimmassa maassa on myös järkyttävää pahoinvointia, pahuutta, pimeyttä ja toivottomuutta. Kokonainen varjomaailma.

Aikuisellakin on lupa olla järkyttynyt ja sanaton. Mutta tragedian kohtaamisessa on tärkeätä turvallisuuden tunteen palauttaminen, ennen kuin kykenee kohtaamaan niin omia kuin lapsen ja nuoren tunteita ja kysymyksiä. Tavallinen arki on paras ankkurimme: työ, koulu, uni- ja ruokarytmi, arkiaskareet. Arki johdattelee shokin yli, silottaa turvallisuuden tunnetta repivän kuilun.  Ajattelun ja puhumisen kyky palautuu, kun ryhdyn taas keskustelemaan muiden aikuisten kanssa, juttelemaan lasten ja nuorten kanssa – elämä jatkuu.

Kykenemme olemaan rakentavassa vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, oppimaan, leikkimään ja luomaan ainoastaan silloin, kun koemme olevamme turvassa. Tragedia näyttää, miten tärkeätä meille kaikille olisi se, että yhtäkään lasta tai nuorta ei jätetä, että jokainen lapsi saisi hyvän alun elämälleen, että yksikään perhe ei jäisi yksin köyhyyteen tai turvattomuuteen. Tämä on meidän kaikkien vastuulla.

Kirsi Kettunen

ylilääkäri

Pelastakaa Lapset ry