Pakolaislapset tarvitsevat turvaa

”Äiti, me leikittiin sotaa. Siin oli hyvikset vastaan pahikset”, kuulen 6-vuotiaan poikani suusta, kun haen hänet päiväkodista. Itse en ole sotaleikkien kannalla, mutta tiedän, että päivähoidossa lapseni pystyy leikkimään ikätasolleen ja kehitysvaiheelleen sopivia leikkejä, heillä on siellä turvallisia aikuisia seuraamassa heidän leikkejään. Minun lapseni on etuoikeutettu, kun hän voi leikkiä sotaa.

Täällä Suomessa lapsilla on hyvä ja turvallinen olla. Kaikkialla ei ole näin. Yksi viidestä lapsesta maailmassa elää alueilla, missä sota on todellinen. Sota on näiden lasten arkea. Osalla heistä on muutama luotettava aikuinen ympärillään: vanhemmat ja isovanhemmat, ehkäpä vanhempia sisaruksia. Silti heidän vanhempansa eivät pysty takaamaan turvallisia kasvuolosuhteita omille lapsilleen, koska he elävät sodan keskellä. Heillä ei ole vaikutusmahdollisuuksia, meillä on. Osa lapsista on menettänyt vanhempansa ja perheensä sodassa. Heillä ei ole turvallisia aikuisia huolehtimassa heistä.

On luonnollista, että hakeudumme kriisitilanteissa ympäristöön, missä meillä on turvallinen olo.

Hädän on oltava erittäin suuri, kun perheen vanhemmat päättävät lähteä lapsineen pois kodistaan. Useasti perheet yrittävät löytää uuden ja hyvän asuinpaikan oman maansa sisältä tai naapurimaista.  Tämä kuulostaa loogiselta; jos Suomessa ei olisi turvallista, mihin itse lähtisit rakentamaan uutta elämää perheesi kanssa? Menisitkö mieluummin Ruotsiin tai Tanskaan vai lähtisitkö Etelä-Amerikkaan tai esimerkiksi Vietnamiin?  On luonnollista, että hakeudumme kriisitilanteissa ympäristöön, missä meillä on turvallinen olo ja tunne, että olemme osa ympäröivää yhteisöä.

Olen aikaisemmin työskennellyt alaikäisyksikössä, jossa asiakkaina oli alaikäisiä, Suomeen yksin ilman huoltajiaan tulleita lapsia. Tällä hetkellä toimin ohjaajana Pelastakaa Lasten järjestämässä Lapsiystävällinen tila -toiminnassa vastaanottokeskuksessa. Suurin osa perheistä, joita olen työssäni kohdannut, kertovat, etteivät ole suunnitelleet tulevansa Suomeen. He ovat päätyneet tänne monien mutkien kautta, eivätkä kaikki edes maahan saapuessaan tiedä, minne ovat tulleet. He, jotka sanovat, että halusivat tulla Suomeen, sanovat poikkeuksetta syyksi sen, että täällä on turvallista lasten elää ja kasvaa. Sitähän me vanhemmat lapsillemme kaikkien eniten toivomme, turvaa.

Kun perhe syystä tai toisesta saapuu Suomeen ja hakee turvapaikkaa, on meidän tehtävämme tarjota lapsille ja perheille juuri tätä, turvaa. Tällä hetkellä vastaanottojärjestelmämme ei ole lapsen edun mukainen.

Vastaanottokeskuksissa suurin osa lapsiperheille järjestetystä toiminnasta on pitkälti järjestöjen ja vapaaehtoisten vastuulla.

Vastaanottokeskuksiin ei ole varattu resursseja esimerkiksi siihen, että lapsille olisi toimintaa. Tähän Lapsiystävällinen tila -toiminta yrittää vastata, ja toiminta tarjoaa turvallista ja kehittävää toimintaa erityisesti alle kouluikäisille, jotka viettävät yleensä päivänsä vastaanottokeskuksessa vailla mielekästä tekemistä. Suurin osa muustakin lapsiperheille järjestetystä toiminnasta on pitkälti järjestöjen ja vapaaehtoisten vastuulla. Kouluikäiset pääsevät kouluun, mutta tämäkin saattaa kestää useita kuukausia. Kaikissa lapsia majoittavissa vastaanottokeskuksissa tulisikin olla Lapsiystävällinen tila -toimintaa tai vastaavaa lapsille suunnattua toimintaa.

Suomesta on myös käännytetty perheitä takaisin maihin, joissa on käynnissä aseellinen konflikti.  YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus elämään, turvalliseen kasvuun, kehitykseen ja koulutukseen sekä suojeluun väkivallalta. Sopimus myös suojelee lapsia aseellisilta konflikteilta.  Mietinkin, että millä tavalla sopimusta kyetään noudattamaan maissa, joissa on akuutti konflikti tai jopa sota meneillään? Voimmeko todella taata näiden perheiden lapsille turvallisen kasvun sodan keskellä. Lapsen etu pitää punnita tarkoin myös palautuksissa.

Jos epäillään, että perhe olisi estämässä maasta poistumistaan, voidaan heidät ottaa niin kutsuttuun säilöönottoyksikköön sisään. Tämä tarkoittaa, etteivät he saa poistua säilöönottoyksikön alueelta, eli heidän liikkumavapautensa on rajattu. Säilöönottoyksikkö on karu paikka lapsille. Vastaanottokeskuksessa perheet saavat vapaasti liikkua miten haluavat, käydä kaupassa ja puistoissa, mutta säilöstä ei pääse liikkumaan ulos. Lapsen etu ei toteudu säilössä, ja lapsiperheiden maahanmuuttoon liittyvästä säilöönotosta tulisi luopua kokonaan.

Jos me emme edes yritä taata lapsille hyviä kasvuolosuhteita ja turvallista elinympäristöä, me olemme mielestäni niitä lapseni mainitsemia pahiksia. Pelastakaa Lapset vetoaakin nyt Suomen hallitukseen, jotta se suojelisi lapsia sodan jaloissa ja varmistaisi lapsen edun toteutumisen koko pakolaisuuden kaaren ajan. Allekirjoittamalla vetoomuksen olet lasten puolella ja mukana vaikuttamassa siihen, että mekin voimme olla hyviksiä.

 

Aino Juhola, ohjaaja
Yhdessä lasten tueksi -hanke
Pelastakaa Lapset

 

Vaadi kanssamme loppu sodalle lapsia vastaan ja allekirjoita vetoomus: www.pelastakaalapset.fi/loppusodallelapsiavastaan