Lasten vuoro

Vien lastani aamulla päiväkotiin. Hänellä on kerrottavaa aikuiselle ja hän jääkin odottamaan päiväkotiin tulijoita kirjaavan aikuisen viereen, naama leveässä virneessä. Välillä lapsi käy seisomassa puuroa annostelevan aikuisen luona. Huoneen läpi juoksee toinen lapsi ja huikkaa: ”Multa lähti viikonloppuna hammas!” ”Aijaa, kiva juttu!” huikkaavat molemmat aikuiset. Lapseni odottaa edelleen, sillä puhumaton ja viittomia kommunikointikeinonaan käyttävä lapsi tarvitsee katseen ja kohtaamisen tullakseen ymmärretyksi. Osalliseksi.

Lapsilla on kokemuksia sivuuttamisesta, näennäisestä kuulemisesta, vuorovaikutuspulmista, aikuisten läsnäolon ja aidon kiinnostuksen puutteesta.

Tutkimusten mukaan lasten osallisuuden ja toimijuuden esteet ja edistävät tekijät liittyvät usein aikuisten asenteisiin, aikuisten kommunikointitaitoihin ja instituutioiden sekä yhteiskunnan rakenteellisiin ratkaisuihin (Olli 2014).  Lasten kuulemisessa ja osallisuudessa on lasten itsensä kokemana parannettavaa.  Lapsilla on kokemuksia sivuuttamisesta, näennäisestä kuulemisesta, vuorovaikutuspulmista, aikuisten läsnäolon ja aidon kiinnostuksen puutteesta. Lasten mielestä hyvä palvelu- ja osallisuuden kokemus koostuvat siitä, että tuntee tulleensa kuulluksi, aidosta toimijuuden tunnustamisesta, mahdollisuuksista vaikuttaa ja luottamuksesta. Osallisuuden toteutuminen vaatii ammatillista osaamista, lasten ja nuorten tiedon arvostamista, vaihtoehtoisen toiminnan ja kommunikaation muotojen tunnistamista, hyväksymistä ja mahdollistamista sekä toimijuuden rakenteellisten esteiden tiedostamista ja purkamista. (Peltola ja Moisio 2017).

Olen mukana Pelastakaa Lapsilla käynnissä olevassa kehittämistyössä, jossa lasten osallisuuden kysymyksiin pureudutaan vahvistamalla lapsikeskeisen työn sekä myönteisen tunnistamisen toimintakulttuuria. Lasten osallisuus toteutuu, jos lapsi tulee itselleen tärkeissä yhteisöissä ja asioissa nähdyksi, huomioiduksi ja arvostetuksi eli myönteisesti tunnistetuksi (Häkli, Kallio ja Korkiamäki 2015). Osallisuus ei ole tusinatavaraa, joka sopii samanlaisena jokaiselle lapselle. Myönteinen tunnistaminen mahdollistaa jokaisen lapsen huomioisen omana itsenään, osana omaa elämäänsä. Vain tutustumalla lapseen ja tunnustamalla hänelle tärkeät asiat voi aikuinen tukea juuri tätä lasta ja tunnistaa, missä hän haluaa olla osallinen.

Arjesta voimaa -hankkeen lähtökohtana on, että kaikkien, myös pienimpien lasten tietoa arvostetaan ja siksi kehittäjäkumppaneinamme ovatkin 4 – 12-vuotiaat lapset itse heille tärkeiden aikuisten kanssa. Tapaamme lapsia erilaisissa arjen yhteisöissä sekä perheiden palveluissa järjestämällä kehittämispäiviä ja työpajoja. Lapset kertovat meille erilaisin tavoin arjestaan ja palvelukokemuksistaan, siitä mikä heille on merkityksellistä ja tärkeää. Me kuuntelemme ja opimme. Iloksemme mukana on lukuisia saman asian äärelle pysähtyneitä yhteistyökumppaneita ympäri maata.

Yhteiskunnassamme on nyt vahva tahtotila sille, että lapsia huomioidaan aiempaa enemmän arjen käytännöissä, palveluissa ja lapsia koskevassa päätöksenteossa.  On lapsistrategia, lapsivaikutusten arviointi ja lapsibudjetointi. Erilaisten lasten näkökulmien huomioiminen edellyttää paitsi tahtoa, myös tekoja: taitoa, osaamista ja aitoa kiinnostusta kuunnella, mitä lapset eri tavoin kertovat. Rohkeutta nostaa lasten tieto aikuisten tiedon rinnalle ja käyttää sitä.

Lapseni on paitsi puhumaton, myös ujo eikä hän rohjennut nykiä paperiin tai puurokattilaan aamukiireissään keskittyvää aikuista hihasta vaan odotti vuoroaan. Vuoroaan odottavat sadat ja tuhannet eri tavoin haavoittavassa asemassa olevat lapset. Lasten osallisuus on meidän kaikkien aikuisten vastuulla. Lasten vuoro on nyt.

Katja Mettinen
hankesuunnittelija
Arjesta voimaa -hanke
Pelastakaa Lapset ry