Ilman lapsia emme selviä

Alakouluikäinen tyttö istui koulupäivän jälkeen keittiönpöydän ääressä. Hän oli upottamassa lusikkaansa herkullisen muroaterian kimppuun ja kaatoi vauhdilla purkista kylmää maitoa lautaskulhoon. Muroja rouskutellessaan hän lueskeli maitopurkin kyljestä suurin kirjaimin erottuvaa tekstiä ja alkoi tavata hitaasti: LAP-SEL-LA ON OI-KEUK-SIA. Pienen tytön valtasi yllättäen hyvä mieli omasta erityisyydestään. Murot raksuivat sitä iloisemmin suussa, mitä enemmän hän ajatteli asiaa: minä olen lapsi ja minulla on oikeuksia. Olen tärkeä.

Ruotsalainen kollegani Olivia Lind Haldorsson kertoi minulle tämän oman tarinansa. Se muistuu aika ajoin mieleeni lapsen oikeuksia ajavan työarkeni tiimellyksessä. Pienestä Oliviasta kasvoi vahva vaikuttaja, joka on toiminut pitkään ammatikseen lapsen oikeuksien puolustajana: tätä nykyä lastenasiantalomallin edistäjänä Pohjoismaissa. Teksti lapsille kuuluvista oikeuksista maitotölkin kyljessä muutti Olivian elämän yksinkertaisesti siksi, koska lapsen oikeuksilla on väliä.

”Minä olen lapsi ja minulla on oikeuksia. Olen tärkeä.”

Olivian tarina muistuttaa siitä, että meidän aikuisten velvollisuus on kertoa yhä uudestaan ja yhä uusille lapsisukupolville heidän erityisyydestään: siitä, että heitä koskee kansainvälinen ihmisoikeussopimus, joka turvaa heidän vapauksiaan, terveyttään, kasvuaan, kehitystään, oppimistaan ja heille kuuluvaa osuutta yhteiskunnan voimavaroista.

Kansainvälistä lapsen oikeuksien viikkoa juhlitaan parhaillaan. Teemana on lasten oikeus tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen kurotetaan kannustamalla lapsia valitsemaan unelmoidessaan rohkeasti oma polkunsa.

”Tämä aika haastaa meitä kuulostelemaan vielä paremmin, mitä lapsille ja nuorille kuuluu.”

Lapset eivät ole aikuisten projekteja, muistuttaa meitä suuresti ihailemani puolalainen lapsen oikeuksien puolustaja, kasvattaja, lääkäri ja kirjailija Janusz Korczak (1878-1942). Hän sanoo, että aikuisten tehtävänä on antaa lapsen olla, kuka hän ainutlaatuisesti on ja turvata sitä, miksi hän on tulossa. ”Lapset muodostavat ison osan ihmiskuntaa, väestöä, kansakuntaa, asukkaita ja kansalaisia. He ovat pysyviä kumppaneitamme. Heitä on ollut, on ja tulee olemaan”, Korczak jatkaa.

Koronaepidemian takia ihmiskunnan elämä on saanut uuden peruuttamattoman käänteen. Se pakottaa meidät huolehtimaan lasten ja nuorten selviytymisestä nyt ja tulevaisuudessa monin uusin tavoin ja vahvistamaan entisestään hyväksi havaittuja keinoja, sillä paluuta vanhaan ja entiseen ei ole. Tämä aika haastaa meitä kuulostelemaan vielä paremmin, mitä lapsille ja nuorille kuuluu, ja huolehtimaan johdonmukaisesti heidän jaksamisestaan ja terveydestään, oppimisestaan, palveluistaan ja paikastaan yhteisöissä epävarmana horjuvassa maailmassa. Tarvitsemme lapsia ja nuoria kumppaneiksemme, jotta ymmärrämme paremmin, millaiset päätökset ja ratkaisut ovat heille aidosti tarpeellisia ja merkityksellisiä, esimerkiksi koronakriisistä noustaksemme.

”Lapset, he ovat tässä ja nyt, käden ojennuksen päässä.”

Meneillään on kaikkinensa maailmanlaajuinen ihmisoikeuksia perustaltaan horjuttava ajanjakso. Olemme sekä paikallisten että globaalien ihmiskuntaan koskettavien haasteiden risteyskohdassa: me kaikki yhtä aikaa lapsinemme ympäri maailman. Kokemus on yksityinen ja yhteinen.

COVID19 pakottaa meitä tarkastelemaan nykyhetkeä epävarmuudessa siitä, millainen on se tulevaisuus, joka lapsia odottaa. Lapset, he ovat tässä ja nyt, käden ojennuksen päässä. He toivovat tulevansa huomatuiksi, kuulluiksi, rakastetuiksi ja autetuiksi.

”Mutta ilman asiantuntijoiden apua emme selviä. Ja asiantuntijamme on lapsi itse.” – Janusz Korczak


Tiina-Maria Levamo
erityisasiantuntija, lapsen oikeudet ja vaikuttamistyö
Pelastakaa Lapset