Testamentilla apua vauvasta vaariin

Kalle ja Liisa haluavat testamentillaan auttaa kanssaihmisiä elämän molemmissa ääripäissä. Heille testamentti on kannanotto niiden asioiden puolesta, jotka ovat elämän aikana olleet tärkeitä.

– Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, ja siellä lapsista huolehdittiin yhdessä. Kasvatusapua saatiin naapureilta, sukulaisilta ja työpaikalta. Erityisesti äidinäitini hyvyys on jäänyt mieleeni. Siskonsa kuoltua hän otti hoitoonsa kaikki tämän neljä lasta, koska lasten isä oli viikot töissä savotalla. Mummo oli pienen kyläkoulun keittäjä, joka työpäivän jälkeen jäi usein auttamaan laiskanläksyläisiä koululle, Liisa kertoo.

Liisalla ja Kallella ei ole omia lapsia, mutta ilman lapsia he eivät ole elämäänsä eläneet. Päinvastoin, sukulaisten ja naapureiden lapset ovat viihtyneet heidän luonaan enemmän kuin hyvin. Liisa kertoo:
– On ollut mukava olla hyödyksi, auttaa läksyjen teossa, viedä lapsia harrastuksiin ja hakea heitä koulusta. Olemme saaneet lapsilta paljon iloa elämäämme ja oppineet monia asioita. Yksi naapurin lapsista opetti minut rullaluistelemaankin.

Turvallisuus on Kallen mielestä kaikkein tärkeintä, mitä aikuinen voi lapselle antaa. Myös se, että lapsi saa olla oma itsensä, on hänen mielestään olennaista.
– Palkitsevinta auttamisessa on nähdä se luottamus, joka lapsille ja heidän vanhemmilleen on meihin syntynyt. Vielä vuosikymmentenkin jälkeen naapurien lapset pitävät yhteyttä, ja jaamme heidän kanssaan ilot ja surut. On myös hauskaa, kun varamummon ja varaukin pesti jatkuu nyt heidän lastensa kanssa, Kalle sanoo.

– Eniten minua surettavat rikkonaiset perheet ja se, jos vanhemmat eivät välitä lapsistaan tarpeeksi. Jotkut lapset joutuvat kantamaan vastuun pikkusisaruksista ja kodin hoidosta, kun vanhemmat eivät sitä ongelmiensa vuoksi pysty tekemään. Se on surullista. Myös nuorten huumeiden käyttö kauhistuttaa, Liisa sanoo ja jatkaa:
– Päätimme auttaa ihmisiä elämän molemmissa ääripäissä. Siksi teimme testamentin puoliksi lastensuojeluun Pelastakaa Lapsille ja puoliksi vanhustyöhön. Lapsuus ja vanhuus ovat sellaisia ajanjaksoja elämässä, jolloin apua tarvitaan. Inhimillinen ja arvokas elämä on silloin usein toisista ihmisistä kiinni.

Testamentin kirjoittaminen oli Kallelle ja Liisalle helpottava kokemus. Kalle kertoo:
– Suurella osalla suomalaisista asiat ovat hyvin. Jo senkin vuoksi on tärkeää auttaa kanssaihmisiä, joilla on vaikeaa. Ei tarvitse olla miljoonaomaisuutta, että testamentista olisi hyötyä. Hyväntekeväisyyteen voi testamentata pienenkin osan omaisuudestaan. Tärkeintä on ajatus ja se, että haluaa auttaa, olla mukana. Meillä kun ei ole lapsia, ja kaikilla läheisillä menee hyvin.

Liisa on täysin samaa mieltä:
– Kun saimme testamentin tehtyä, tuli hieno tunne. Nyt se on tehty, enää sitä ei tarvitse miettiä. Ja miten helppoa sen tekeminen juristin kanssa oli. Testamentissa ei ole kyse vain aineellisista asioista. Se on myös jälkipolville jäävä kannanotto niiden asioiden puolesta, jotka ovat elämän aikana olleet tärkeitä. Testamentti on arvovalinta.