Sannan tarina

Sannan tarina: ”Tätäkö on olla totaalisen yksin, eikä vain erossa lapsistaan?”

Teksti Raili Mykkänen Kuvitus Kaisa Eskola

”Koronaepidemian takia eristyksiin jääminen tarkoittaa minun kohdallani totaalista yksin jäämistä. Minulla ei vielä ole ystäviä, eikä sukulaisia. Sen tämä ihmiskontaktien välttämisen velvoite minun elämälleni teki. En varmasti ole ainoa itsensä varaan jäänyt kuntoutuja. Enkä ainoa itsensä varaan jäänyt yksinhuoltajakaan. Minulta puuttuu aikuiskontaktit, joiden kanssa jakaa eristyksissä vietettävää aikaa.

Arki puolitoista vuotiaan lapsen kanssa on pitkässä juoksussa hyvin intensiivinen kokemus. Ajattelen, että meitä kuntoutuneita, lastensuojelun asiakkuuden piirissä olevia, tulisi kyetä kohtaamaan erityisesti tässä tilanteessa.

Uudet hauraat elämänrakenteet

Olen itse vasta saanut elämäni kuntoon. Minulla on takanani rikkonaiset varhaisaikuisuuden vuodet. Irtolaisuutta ja väkivaltaa. Kaikilla neljällä lapsellani on lastensuojelun asiakkuus. Olemme tarvinneet lastensuojelua ja olen saamastamme huolenpidosta kiitollinen. Olen tavannut kaikkia lapsiani säännöllisesti. He asuvat kaikki eri puolilla Suomea. Joka viikko on ollut lasten tapaamisia ja säännöllisesti yökyliä. Nyt, kun emme voi tavata, olen jotenkin havahtunut tähän tyhjyyteen. Toki on puhelinajat, mutta juuri lasten tapaamisilla on iso merkitys arjen kannattelussa. He muistuttavat minua siitä, miten arvokasta on, että jatkan.

Väkivaltainen Ruotsin aika

Lähdin aikoinaan kesken lukion Ruotsiin. Tapasin esikoiseni isän. Karismaattisen, mutta väkivaltaisen miehen. Erossa esikoinen jäi isälleen, koska olin asunnoton. Toisen lapseni sain Suomessa, mutta palasin esikoiseni takia Ruotsiin. Äitini kuoli samoihin aikoihin. Asunnottomuuden takia palasin molempien lasteni kanssa Suomeen. Tullessani olin todella väsynyt ja rikki. Esikoinen sai paikan lastenkodista ja nuoremmalle hain itse sijaisperhettä, jotta hän saisi heti alkuun paremmat lähtökohdat kuin esikoiseni. Olen todella kiitollinen suomalaisen lastensuojelun ammatillisuudesta. He ovat voineet merkittävästi auttaa esikoistani eheytymään. Kolmanneksi nuorin syntyi Suomessa ja asuu nykyisin isänsä kanssa.

Eheytyminen alkaa

Merkityksellisyyden tunne ei ole ollut elämässäni kovinkaan vahvaa. Kiinnostuin joitain vuosia sitten islamista, sen rauhan filosofiasta. Eikä nikabin pukeminen ainakaan ole helpottanut uusien ihmissuhteiden rakentumista, mutta uskonto ja siihen liittyvät rituaalit tarjoavat minulle mielenrauhaa ja turvaa. Saan uskonnon harjoittamisesta merkityksellisyyden tuntua.

Päästyäni kuopuksen synnyttyä perhekuntoutukseen, kävin vuoden mittaisen kuntoutumisjakson. Sain vihdoin elämääni rakenteet. Kuntoutuskeskuksessa oli hyvää, eheyttävää seuraa. Opin luomaan arkeen rytmin ja rutiinit. Hoidin ammatti-ihmisten avulla ja tuella kaikki tarvittavan järjestykseen selvitäkseni.

Nyt on täysin väärä hetki

Kuopuksellani ei ole ketään muuta kuin minä.  En todellakaan halua sairastua. Nyt olisi niin väärä hetki altistua. Siksi minua harmittaa ihmisten välinpitämättömyys. Puistossa on edelleen paljon lapsia. Puolitoistavuotias on liian pieni ymmärtämään, miksi hän ei saisi mennä leikkipuistoon muiden luokse kuten ennekin. Hän on avoin ja sosiaalinen ja vilkas lapsi, joka on tottunut päivittäisiin puistotunteihin. Emme mene puistoon, koska pelkään tartuntaa. Välttelen kaikkia paikkoja, joissa on enemmän ihmisiä. En kävisi kaupassakaan, ellei olisi pakko. Minulla on terveenä pysymiselleni kovempi motivaatio kuin koskaan. En käytä edes sosiaalista mediaa, koska koronaviestintä vain ahdistaa.

Päiväkoti ja opiskelu toivat kiinnostavaa sisältöä ja päivittäisiä ihmiskontakteja elämääni. Nyt tämä tärkeä turvaverkko on täysin toimimaton koronan takia. Se tekee päivistäni pitkiä.”

Haastateltava on itse saanut valita nimen, jolla esiintyy.

Lahjoita perheille ruokaa ja tukea