Netin haitoille alttiit lapset

Netin haitoille alttiit lapset

Huono käytös elää ja voi hyvin netissä, mutta se kohdentuu tiettyihin lapsiin useammin kuin toisiin.

Teksti Raili Mykkänen Kuva iStock.com/ClarkandCompany

Ongelmallista lasten kannalta nettiympäristössä on, että siellä ovat ”kaikki”; ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen tai uskonnolliseen suuntautumiseen, ideologiaan, arvoihin tai pyrkimyksiin katsomatta. Suurin osa verkossa toimivista tuntee ja tunnistaa sosiaaliset koodit ja käyttäytyy hyvän käytösetiketin mukaisesti, aivan kuten kasvokkain kohdattaessa. Netin varjopuoliin liittyy lapsia satuttava monenlainen epäkunnioittava käytös; rasismi, vihapuhe, kiusaaminen, asenteellisuus, manipulointi, seksuaalinen houkuttelu, valehteleminen, yksityistietojen levittäminen – ne sosiaalisen kanssakäymisen vastenmieliset piirteet.

– Verkossa ei voi konkreettisesti lyödä toista, se on totta. Mutta verkossa voi satuttaa vakavasti toista ihmistä, etenkin lasta. Verkko on todellisuutta siinä missä muukin yhteinen toimintaympäristö, sanoo kyselystä vastannut Digitaalinen hyvinvointi ja lapsen oikeudet -tiimin asiantuntija Mirja Hämäläinen.

Pelastakaa Lasten syksyllä julkaisema Erityinen haavoittuvuus verkossa -niminen selvitys osoittaa, että 12–17-vuotiaiden ikävät ja satuttavat nettikokemukset eroavat toisistaan riippuen esimerkiksi lasten perheoloista, etnisestä tausta ja sukupuolisesta suuntautumisesta. Kouluissa tehtyyn kyselyyn saatiin 1031 vastausta. TikTokissa jaettu vastaava kysely sai 864 vastausta.

Riskiryhmät

Tiedetään, että netin käytön yleistyminen on tuonut mukanaan uusia riskejä ja vahvistanut aiempia. Kyselyllä Pelastakaa Lapset halusi selvittää, kasautuvatko nämä riskit erityisesti joillekin lapsille. Vastaus on, kyllä kasautuvat.

Saatujen vastausten perusteella vähemmistöihin kuuluvat, vähävaraisten perheiden ja seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvat lapset kohtaavat muita lapsia enemmän ikäviä tilanteita verkossa. Myös sukupuolella näyttäisi olevan merkitystä. Tytöistä kuluneen vuoden aikana verkossa ikävän tilanteen oli kohdannut ainakin kerran 27 prosenttia vastanneista, pojista vain 8 prosenttia.

– Tässä olisi kyllä hyvä miettiä, voisiko olla niin, etteivät pojat tunnista tilanteita ikäviksi tai uhkaaviksi yhtä herkästi kuin tytöt. Kuluuko poikien keskinäiseen puhetyyliin rouheampi kielenkäyttö ylipäätään, pohtii Mirja Hämäläinen.

Myös etnisyyden tai kansallisuuden vuoksi vähemmistöön kuuluminen altisti lapsia loukkaavalle käytökselle.

Sukupuolivähemmistöön kuuluminen vaikutti myös altistavasti.

Yhteisvaikutus altisti

Vastaajat, joiden perheessä oli rahahuolia, kertoivat myös koko vastaajajoukkoa enemmän kokevansa yksinäisyyttä. Yksinäisyyden kokemus oli tekijä, joka selkeästi korreloi ikävien verkkokokemusten kanssa. Ne, jotka kertoivat kokevansa yksinäisyyttä edes joskus, oli myös kohdannut ikävän tilanteen ainakin kerran viimeisen vuoden aikana. Tämä on yli 10 prosenttiyksikköä suurempi joukko kuin kaikissa vastaajissa.

– Jos vastaaja itse on kokenut jotain ikävää netissä, on todennäköistä, että hän on myös nähnyt tai aiheuttanut tilanteen, joka on toiselle lapselle tai nuorelle ahdistava tai pelottava, muistuttaa Mirja Hämäläinen.

Ikävän kokemuksen jakoi ystävänsä kanssa etnisyytensä tai kansallisuutensa puolesta vähemmistöön kuuluvat herkemmin kuin vastaajat keskimäärin. Rikosilmoituksen kertoi tehneensä vain muutama prosentti vastanneista.

Digi on lasten arkea

Kukaan digitaalisia välineitä käyttävä lapsi ei ole täysin suojassa verkon haittailmiöiltä. Toiset lapset ovat kuitenkin tilanteensa ja lähtökohtiensa takia haavoittuvammassa asemassa kuin toiset. Mirja Hämäläisen mukaan erilaiset verkkoympäristöt ja verkkokäyttäytyminen altistavat eri tavoin ikäville tilanteille ja vaaroille.

Vastaajat kokivat, että heidän tulisi saada koulussa enemmän tietoa netistä, sillä silloin saman tasoista tietoa saisivat kaikki. Verkkoalustojen valvonnan tulisi lasten mielestä myös olla nykyistä paremmin selvillä siitä, mitä niillä julkaistaan.

YK:n yleiskommentissa koskien lasten oikeuksia digitaalisissa ympäristöissä todetaan, ettei internetiä ole alun alkaen suunniteltu lapsille. Näin varmasti on. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että suomalaisten lasten arki on digitalisaation myötä muuttunut peruuttamattomasti. Aikuisten velvollisuus ja vastuu on turvata lapsen kasvu digitalisoituvassa yhteiskunnassa.

Kaikilla lapsilla pitäisi YK:n yleiskommentin mukaan olla yhtäläinen pääsy digitaalisiin ympäristöihin heille merkityksellisellä tavalla ja heidän oikeutensa, kuten oikeus suojeluun, täytyy toteutua myös verkossa – riippumatta lapsen taustasta tai tilanteesta.